Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Romanttinen runo - Kallio

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos torstai 12. tammikuuta 2012, 14.15

Romantiikan ja idealistisen filosofian myötä lyriikka alkoi 1800-luvulla erottua epiikasta, romaanista ja draamasta omaksi lajikseen, jossa subjektiviteetin ilmaisu oli keskiössä. Kysymys yksilöstä subjektina oli romantiikan suuri kysymys. Samuli Kustaa Berg (1803 – 52) alias Kallio kirjoitti vain kuusi runoa, mutta ne ovat sikäli harvinaisia että ne ilmaisevat romanttista subjetkia ja sen suhdetta luontoon.

Romantiikan minuus on sisäisyys, hengen syvyys, sen sentimentaalisuutta hallitsee henkinen tunne. Vuosisadan loppua kohti yksilöllinen subjekti nousee moninaisuuksissaan esiin. Minäkeskeinen mietiskelevä runo saa laajenevan aseman lyriikan lajityypeissä.

1800-luvun alun lyriikassa elettiin vielä hiljaista ja tunnusmerkitöntäkin kautta. Yleensä suomalaista romanttista runoutta leimaa yhteisöllisyys, kansallinen ideologisuus. Poikkeuksen tekee kuitenkin Kallio eliSamuli Kustaa Berg.

Kallion "Ystävälleni" -runossa on subjektiivinen henki, ja saksalaisen romantiiken eräs keskeinen teema: muistaminen ja muistelu. Suora kysymys sinälle, "millon muistelet minua? Millon?", lopettaa jokaisen säkeistön. Muistaminen tuottaa kuvia kuvien jälkeen, luontokuva juoksuttaa toista esiin.

Ystävälleni

Muistan sua ensimmäisen
Leivon laulaisa laella,
Pouta pilviin povilla;
Muistan - myöski ensimmäisen
Kullaisen kukan kuvasta
Lähteen silmäsä, sulosa
-Millon muistelet minua?

Millon?

Muistan sua sulosimman
Ajan, armahin, ihanin,
Jon' ei öillään sammu' päivä;
Muistan - kukkuisa käkien,
Pikku lintuin livertäisä,
Haju tuomikon nenillä
-Millon muistelet minua?

Millon?

(ote)

Kalliolle luonteenomaiseen tapaan runon eteneminen rakentuu vastakohdille. Taivas ja maa ovat vastakohdat, mutta rinnastuvat kaiken aikaa ja yhtyvät -jopa suorien heijastuskuvien avulla - kokonaisuudeksi. Kukan kuva lähteessä ja kuudanyön taivas jään peilissä ovat välittömiä heijastuskuvia. Luonto kaikkineen on välillinen heijastuskuva, se heijastaa minälle sinää. Jokainen luonnon elementti, jonka minä havaitsee, saa merkityksen muistamisen kautta. Luonto personoituu heijastamaan minän kaipuuta. Luonto ei saa tehtävää itsenään vaan vain minän ja sinän yhteisenä miljöönä.

Romantiikan idealismin mukaan kaipuu rakkauden ilmentymänä heijastaa tosiolevaa. Heijastus ideasta läpäisee kaiken. "Ystävälleni" on runo joka luonnonkuvissaan runo puhuu Suomen maan ja kansan puolesta Herderin ideoitten hengessä.

Snellman kiinnitti huomiota Kallion runoihin. Hän antoi pohjalaisesta opiskelutoveristaan seen paljastuneesta pohjalaisrunoilijasta ensi käden tietoa. Samalla hän loi ohjelmansa mukaiset suuntaviivat sille, miten Kallio saa paikkansa suomalaisessa kirjallisuudenhistoriassa:

"Hänen harvat laulunsa ovat unohtumattomasti kiinnittäneet hänen kuvansa Suomen kansalliskirjallisuuden kehdon äärelle." Kirjoitti Snellman