Runeberg ja uskonto

Johan Ludvig syntyi Pietarsaaressa 5.2.1804. Runebergin runollinen suuruus alkoi hänen tutustumisestaan kansanrunouteen.
Työskennellessään Suomen erämaapitäjissä opettajana, hän oppi myös arvostamaan luontoa, tavallisia ihmisiä ja heidän sitkeyttään sekä yhteyttään luonnon kanssa. Runeberg oli aikansa runoilijoista ainoa, jonka voi asettaa suurten eurooppalaisten romantikkojen rivistöön. Samalla hänen tuotannossaan yhdistyvät klassiset piirteet (Hirvenhiihtäjät) ja Ruotsin 1700-luvun valistusajan lyriikan ja Franzénin henkinen perintö. Runebergiä on nimitetty ruotsalaisen runotaiteen Leonardoksi.

Runebergin maailmankatsomuksessa oli jatkuvasti mukana tuonpuoleinen juonne.Romanttiseen suuntaan ja kohti jumalaa hänen tyylinsä alkoi kääntyä noin vuoden 1836 vaiheilla, jolloin Runeberg muutti Porvooseen. Varsin hyvin Runebergin uskonnollinen piirre tulee näkyviin hänen legendoissaan, monissa virsirunoissaan sekä heksametrieepos Hannassa, joka "Saarijärven Paavon"  ohella kuvaa luontoa hyvin taitavasti. Erityisesti Hannassa Runeberg tuo esiin kukoistavaa kesän herkkyyttä ja mielestäni vertaa sitä nuoren naisen ominaisuuksiin

Runebergin käsitys kohtalosta alkaa samaistua monoteistiseen jumalaan, joka kuitenkin on kaikessa, varsinkin luonnon kauneudessa vaikuttava voima. Panteismiin sekoittuu kristillistä perisyntioppia, kun Runeberg tunnustaa ihmisen tahdon tehdä oikein, vaikka näkee ihmisessä (ja itsessään) vieraantumisen kaikesta jumaluudesta ja luonnosta väärään yksilöllisyyteen ja itsekkyyteen, oikeastaan tekojen irrallisuuteen persoonasta.

Suomenkielisessä virsikirjassa on 16 Runebergin virttä.Ote  Runegergin kirjoittamista sanoista virteen 410:

Niin myöhään saavuin minäkin
luo rakkaan Jeesukseni.
Voi, harhateillä vaelsin
vankina turhuuteni!
Kun kutsun sain, niin maailma
silloinkin minut voitti.
Epäillen kuljin kaukana,
kun iltatähti koitti.
Vaan viimein löysit minutkin,
sain vielä työhön tulla.
Et maksa niin kuin ansaitsin,
on armopalkka mulla.

Nyt, Jeesus, tahto vahvista,
tee minut ahkeraksi,
niin että voisin palvella
nimesi kunniaksi.