Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Runebergkultti

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos torstai 12. tammikuuta 2012, 15.19

Runebergin teoksia on tulkittu aina uudelleen, ja vaihtelevissa Runeberg tulkinnoissa näkyy koko suomalaisen kulttuurin linja. Runebergin kautta on ilmaistu milloin sotaintoisia taistelulauluja, milloin suomalaista luonnonrunoutta; suomalaisen maiseman ylistystä.

Runeberg-kultti alkoi Runebergin omalla tuella, hänen syntymäpäivänään. Runeberginpäivän sankari on aluksi kuvattu pyhimysmäisesti säteilevänä hahmona. Ja kun vieraat kävivät tervehtimässä kansallisrunoilijaa, he lähtivät säteilevin selkiintynein mielin. Syntymäpäiväkultin aloittivat Porvoon lukiolaiset 1858 vapaapalokunnan tuella. Runebergin kuoleman jälkeen palokunta vieraili juhlapäivänä haudalla, sittemmin patsaalla. Kun Helsinki sai oma Runeberg-patsaansa juhla levisi myös sinne. Näin juhla sai välitellen nykyiset muodot.

Runebergin juhla irtosi henkilöstä ja siitä tuli aatteellinen symboli samalla nostettiin vain joitakin piirteitä tuotannosta esille. Juhlissa on kieliriidan henkeen kiistelty esitetäänkö runoja suomeksi vai ruotsiksi. Millä kielellä patsaan jalustan teksti tulee?

Seuraavassa vaiheessa Runeberg sai kansallisen, ja omasta perinnöstä ammentavan runoilijan nimen. Hän ei ollut juureton kosmopoliitti, mutta samalla ei huomattu hänen eurooppalaisuuttaan, yhteyksiään ja vaikutteitaan. Runebergin tuotanto käännettiin perisuomalaiseksi aseeksi ulkoapäin tulevaa vaikutusta vastaan.

Sortokaudella Runeberg oli saanut roolin, jossa hänen tehtävä oli yhdistää kansa tsarismia vastaan. Myös työläiset hyväksyivät hänet silloin.

Kumisevan paraati-isänmaallisuuden ja kansalliskiihkon runoilijana Runebergia esiteltiin 1940 -luvulla. Niinpä 1960-luvulla Runeberg sinänsä edusti jo kaikkea kaavoittunutta ja taantumuksellista. Väinö Linnan Tuntemattomassa rikottiin jo runebergilaisuuden myyttiä, Paavo Haavikon runoudessa ironistoitiin hajalle myös koko runebergiläinen aate.

1970 -luvulla kiinnostus kansallista kulttuuriperintöä kohtaan herätti uudelleenarviointia. Ja nyt erityisesti Runeberg 'Puutarhurin kirjeiden' kirjoittajana, nyt luonnon puolustajana - on ensimmäisenä kirjoittanut suomalaisen luonnonkauneuden ihanteet.