Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Vänrikki Stoolin tarinat

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Jan 12, 2012 03:11 PM

Avausrunossa Vänrikki Stool, piippua tuprutteleva sotaveteraani, kertoilee nuorelle ylioppilaalle sota-ajoista. Avausrunossa mainitaan myös kirja, jota luettuaan ylioppilas vasta alkaa arvostaa veteraania. Teos kertoi Suomen –sodasta 1808 –1809:

Ma tartuin ensi kirjahan
hakien huvitusta
ol’ teos tuntemattoman
se Suomen taistelusta;
armosta vaan tuo kanneton
lie päässyt muiden joukkohon.

Romanttiseen henkeen Runeberg puhuu kannettomasta kirjasta, se sen tuntemattomasta tekijästä. Kirja on vailla tekijää kuten kansantarinat, se on eräänlainen luonnon kirja. Vanhus vain välittää sitä perintöä, mikä on syntynyt anonyymisti kansan suussa.

Samalla tavalla luonnosta kumpuava voima esiintyy runossa ”Pilven veikko”.   Yleensä hänet on tulkittu salotorppaan tulleeksi kerjäläispojaksi, josta sitten kovan paikan tullen kasvoi hirveä soturi ja venäläisten tappaja. Nimi Pilven veikko jo paljastaa, että kyseessä on taruolento, luonnon ruumiillistuma:

”taivaan pilvi taitaa veljein ollalunta vain yön jaloilla ma lienen”.

Perimmältään nuorukainen haluaa vain rauhaa, eikä minkäänlainen väkivalta kiinnosta häntä. Mutta sodan tullen Pilven veikko katoaa salotorpasta, ja tyylikkäästi Runeberg kertoo kuinka tämän jälkeen hänestä kuullaan vain huhuja. Hurjan luonnonvoiman tavoin hän on iskenyt venäläisten kimppuun ja tuhonnut ne kaikki – toki henkensä uhraten.

Marssina tunnetussa ”Sotilaspojassa” kerrotaan nuoren pojan halusta seurata isien jälkiä sotaan ja kuolemaan:

Mun isäin oli sotamies ja nuori, kauniskin,
jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin.

Runo kertoo siis lapsisotilaista, ja siihen myös runon loppu huipentuu:

Kun viisitoista vuotta ma kerran täyttää saan,
samaampa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan.

”Numero viisitoista, Stolt” kertoo nuoresta irtolaisesta, ”repaleisesta raukasta” jota ryhmä halveksui lurjuksena. Hän ei malttanut pysyä sivussa taistelusta vaan tempaisi kuolleelta aseen ja hyökkäsi mukaan. Döbeln tekee irtolaisesta urhoollisen sotilaan, antamalla tälle sankarikuoleman kaatuneen Stoltin sotilaspuvun,  paikan ja arvostuksen rivissä.

Vaikka Runeergin sankareille on haettu esikuvia niin Ruovedeltä kuin Saarijärveltä, niin kirjallisuuden kannalta on selvää että Runeberg otti sankareihinsa piirteitä klassisen Rooman heeroksista. Suomalaisille niin rakas Sven Dufa, hieman tyhmä mutta sydämeltään rehti mies. Aihe perustuu tarinaan roomalaisen Horatius Cocleksen urotöistä.

Klassisestä perineestä tulee myös asetelma, jossa naiset edustavat tunteellisuutta. Naiset surevat miehen kuolemaa, ja klassinen asetelma on kuvata nainen sotakentälle kääntelemään ruumiita ja etsimään rakastettuaan kuten Kuolevassa soturissa:

… paistehella kuunnyt silmä sattuu kaivattuun.
Hän näkee, nimen huudahtaa  -
ei sanaa vastaan soi;
hän syliin hälle suikahtaa –
syleillä ei se voi.

Verkossa on luettavissa Vänrikki Stoolin tarinoista suomeksi mm. "Torpan tyttö", "Matkamiehen näky", sekä "Porilaisten marssi"
http://www.compopus.fi/stool.htm

Heinäkuun viides ja Munther
http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/aidinkieli4b/viides.html, http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/aidinkieli4b/munter.html,