Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Vallankumous 1789

by bubbeli — last modified Apr 15, 2008 12:03 PM


Ranskan vallankumouksen merkityksen sanotaan olevan siinä, että se sysäsi liikkeelle demokratisoitumisen.  Itsevaltius ja etuoikeutettujen säätyjen valta alkoi ratkaisevasti heiketä vallankumouksen myötä. Vapaus, veljeys ja tasaveroisuus eivät tietenkään toteutuneet, mutta suunta oli selvä.

Vallankumous kukisti absolutistisen kuninkaan vallan vain väliaikaisesti, kun Napoleon muutaman vuoden kuluttua otti ehdottoman vallan itselleen. Kirjailijat ovat olleet toiset mukana kannattamassa uudistusliikkeitä, toiset puolustamassa traditioita ja vanhaa ”ancien règime” yhteiskuntajärjestystä.

Ranskan vallankumous vaikutti voimakkaasti romantikkojen sukupolveen. He kannattivat tämän ensimmäisen modernin kumouksen pyrkimyksiä kirkon ja aateliston valtaa vastaan. Vapauden, veljeyden ja tasa‑arvon kolminaisuus vaikutti syvästi erityisesti saksalaisessa romantiikassa filosofisen idealismin kautta. Idea­listit halusivat muuttaa Ranskan vallankumouksen henkiseksi vallankumoukseksi Saksassa. Heidän pyrkimyksensä oli jatkaa vallankumouksen projektia erityisen henkisellä tavalla.

Ranskan vallankumouksen alkaessa kyse ei ollut vain poliittisella tasolla tapahtuvasta uuden valtiomuodon luomisesta. Yhtä paljon kyse oli uuden aikakauden alkamisesta. Tämä näkyi esimerkiksi keskusteluna siitä, olisiko kumouksen myötä ajanlasku aloitettava alusta.

Samalla kyse oli uudesta uskonnosta. Konservatiivisen kirkko-instituution odotettiin kumoutuvan samalla tavalla kuin rojalistinen valtiohierarkia oli kumoutumassa. Monilla romantikoilla innostus kohdistui yhteiskunnallis-uskonnollisen kumoukseen. Se merkitsi ajatusta uudesta kansanuskonnosta, yhdistyneenä yksilön vapauden etiikkaan. Tämän uuden ajan profeetoiksi he lukivat Kantin lisäksi Herakleitoksen, Spinozan ja Rousseaun.

Vaikka tapahtumat Ranskassa vaikuttivat voimakkaasti tähän filosofiaa harrastavaan ystäväpiiriin, silti heidän kumouksellisuudestaan on esitetty hyvinkin erilaisia näkemyksiä. On keskusteltu siitä, missä määrin he olivat punaisia jakobiineja.

Saksalaisten romantikkojen kohdalla olisi luonnollisesti virhe tehdä suorasukainen tulkinta sen suhteen olisivatko he tämän vuosisadan kommunistien,  fasistien tai joidenkin muiden edeltäjiä.

Yleisin ja samalla lattein mahdollisuus on yksioikoisesti vain rinnastaa idealismi ja epärealistiset toiveet. Tämän ajatuksen mukaan kumouksellisten haaveiden romahtaminen johti monilla romantikoilla runouteen, ja sen myötä yhä pahempaan eristäytymiseen todellisuudesta.


KUN KAIKKI VALTA ON HETKESSÄ

Ranskan vallankumous oli ensimmäinen moderni kumous, koska se osoitti että monarkian ja vanhan järjestyksen kumoutuminen yleensä oli mahdollista. Siksi myöhemmät vallankumoukset tavallaan toistavat tätä, ensimmäisessä kumouksessa paljastunutta modernia mahdollisuutta. Mutta se, että kumoukset tulivat mahdolliseksi sisälsi samalla destruktiiviset vaaransa. Vallankumoukseen punoutui kaksipuolinen tarina; on tarina vapaudesta ja toisaalta on tarina mielettömästä julmuudesta.

Saksalaisessa varhaisromantiikassa Dionysoksen avulla käsiteltiin tätä vallankumouksen kaksinaisuutta. Hölderlinin lisäksi Dionysoksesta kirjoittivat tällä tavalla mm. Schelling ja Fr.Schlegel. Dionysoksen varjopuolina pidettiin spontaania mielivaltaa, hurmioutuneita lynkkauksia. Toisaalta Dionysoksen hyvä puoli liittyy vapauteen, yhteishenkeen ja rajattomaan rakkauteen.

Ranskan vallankumouksen vaihtoehtona, sen eräänlaisena väkivallattomana muotona romantikkojen sukupolvi piti Sveitsin tasavallan syntyä.

Kun esimerkiksi Hölderlin viittaa vallankumouksen hetkeen hän ilmaisee sen yleensä Dionysos-alluusiona. Hän ilmaisee Dionysokseen viitaten, kuinka kontrolloimattomuus syntyy. Tilanne, jossa saattaa tapahtua mitä tahansa merkitsee sitä, että kaikki valta on hetkessä. Vaikka tämä tilanne on luonteeltaan väliaikainen ja pysymätön, sen jälkeen ei silti ole paluuta entiseen. Näin siis kyseessä on hetki, joka merkitsee vallankumousta. Tällainen hetki, kun kaikki valta on hallitsemattomissa, saattaa viedä isänmaan tuhoon tai johtaa vapauteen.

Tällainen hallitsematon tilanne saattaa johtaa paitsi vapauteen, myös mielivaltaisiin tekoihin. Spontaani väkivalta kuten Ranskan vallankumouksen jälkeen tai fasistisen hurmion hetket tällä vuosisadalla kertovat tällaisista valloilleen päässeiden tilanteiden tuhoavista seurauksista. Toisin sanoen, kun kaikki valta on hetkessä se tarkoittaa nimenomaan sitä, että ulkopuolelta käsin tätä tilannetta ei voi hallita.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan on esitetty sitä, että "silmänräpäyksen valta" kuuluisi vain esteettisen kokemuksen, kun taas harkinta kuuluisi poliittisten tekojen alueelle. Esteettisen alueella tämä silmänräpäyksen valta olisi vapauttavaa, mutta vaaratonta. Kun taas spontaanit, hetken vallassa suoritetut poliittiset ratkaisut olisi vältettävä irrationaalisina.