Gulliverin Retket

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Matkakertomukset olivat tulleet suosituiksi merimatkojen ja kolonialismin myötä. Tuolloin suosittiin eksoottisia tarinoita mitä kummallisimmista ihmisistä ja heidän tavoistaan. Swift ottaa tämän aiheekseen ja laittaa Gulliverin retkissä (1726) seikkailijan kertomaan matkoistaan toisenlaisten maailmojen pariin. Gulliver tutustuu jättiläisten ja lilliputtien maailmoihin.

Eurooppalaiset ihmiset saivat kolonialismin myötä projisoida kaukomaihin sivistyksensä vastakohdat: hillittömyyden, villeyden ja kannibalismin. Kielletyt mielikuvat saattoi heijastaa kaukaisiin maihin ja eriskummallisiin ihmisiin. Samalla kuitenkin 1700 -luvun valistus suosi dokumentaarista ja raportoivaa kuvausta, näin syntyi varsin kummallinen sekoitus faktoja ja fantasioita.

Swift korostaa todellisuusvaikutelmaa. Esimerkiksi teoksen alussa Gulliver moittii Gulliverin matkojen toimittajaa vääristelijäksi, epärehelliseksi sepustelijaksi, joka ei ole pystynyt kirjaamaan oikeassa sävyssä kaikkea mitä Gulliverille oli tapahtunut. Näin syntyy dokumentaarinen vaikutelma.

Valistusajan hengestä kertoo se, että Gulliveria ei ole kuvattu sankariksi eikä esikuvalliseksi hahmoksi. Hän muistuttaa tavallista kadunmiestä. Hän luottaa terveeseen järkeen minne ikinä joutuukin.  Gulliver on mies, joka voi eurooppalaisen ajattelutavan horjahtamatta tarkastella mitä tahansa muita maailmoja.

Gulliver käy jättiläisten ja lilliputtien maassa, joista toinen on kuin mikroskoopin ja toinen kuin kiikarin läpi tarkkailtu maailma. Hän käy myös tieteellisesti rakentuneessa valtiossa, mutta tyytyväinen  hän on vain hevosten maassa koska siellä on vapaus. Vahinko vain että tuo vapaus koski hevosia, eikä heidän orjinaan olevia ihmismäisiä olentoja.

Rationalismi on punoutunut myös romaanin kerrontaan; reportaasimaisessa kuvauksessa on runsaasti faktatietoja. Lilliputtien maan ja jättiläisten maan kuvauksissa ei ole kovinkaan paljoa realistisia yksityiskohtia ja todentuntuista miljöötä, kertoja antaa kunkin maan perustiedot varsin tietokirjamaisesti. Kerrotaan hieman maantieteestä, lainsäädännöstä, hallinnosta, maassa elävien olentojen luonteesta. Tällainen kerronta yhdistää perustietojen luettelon ja fantasian.

Gulliver joutuu neljään erilaiseen maailmaan. Mistään noista maailmoista ei kuvata realistista miljöötä eikä luontoa. Kukin neljästä maailmasta muodostaa eräänlaisen faktojen kokoelman, ja siihen on asetettu tapahtumat. Tämä tausta peilaa neljältä eri kannalta Gulliveria ja hänen eurooppalaista järkeään.