Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Vaatimaton Talouspoliittinen Ehdotus

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Ajan tavan mukaan Jonathan Swift julkaisi runsaasti ironisia pamfletteja. Kuuluisin niistä on ”Vaatimaton ehdotus, joka estäisi Irlannin lapsia olemasta taakaksi vanhemmilleen.”.  Pamfletissaan hän esittää aikansa poliittista puhetapaa matkien, kuinka köyhien lapsista voisi valmistaa erilaisia ruokalajeja rikkaiden pöytiin:

”On nimittäin niin, että lasta jonka emo on juuri poikinut, voidaan elättää yhden vuoden ajan emon maidolla ilman, että se tarvitsisi juurikaan muuta ravintoa, enimmilläänkin alle kahdella shillingillä, minkä verran äiti varmasti saa joko rahana tai tähteinä laillisessa kerjäläisen ammatissaan.”

(Suom. Timo Siivonen, s.21)

Swftin tekstin eri ironiaa voidaan hahmottaa seuraavasti:

”Sovittamalla tekstiin useita keskenään kamppailevia, ristiriitaisia puhekäytäntöjä, Swift sallii poliittisen valtakamppailun kirjoittautua tekstiin. Lukijan korvissa kaikuvat ehdotusta lukiessa ainakin kolmen puhekäytännön äänet. Ensimmäistä, jota ehdottelija edustaa, voisi nimetä merkantilismin diskurssiksi. Se on taloudellisen laskelmoinnin, voitontavoittelun ja tilinpäätösten ääni ja kaikuu maailmassa, josta arvot ja periaatteet ovat vaihtoarvoa lukuun ottamatta kadonneet. Tuossa maailmassa, jota ohjaa kylmä utilitaristinen järki, kaikella on hintansa, koska raha on kaiken yhteinen nimittäjä, merkkien Merkki. Ehdotuksen tekevä miekkonen pystyykin  näin varsin kirjaimellisesti soveltamaan käytäntöön merkantilistisen talouspolitiikan iskulausetta, jonka mukaan ”ihmiset ovat kansakunnan rikkaus”.

Seuraavaksi lukijan korviin kiirii kannibalismin diskurssin ääni, nälkäisen ihmissyöjän vatsan korina, kun hän teroittaa veistään porisevan lihapadan äärellä. Taas on tarjolla totuus: ihmislihan syöminen on maailman luonnollisin asia, ja ihmisen liha on sitä paitsi mureaa ja maukasta. Kannibalismin maailmassa, jonka moraalikoodit vaikuttavat Swiftin lontoolaisten lukijoiden silmissä epäilemättä varsin erikoisilta , ihmistä ohjaa ymmärrettävä halu tyydyttää perustavat fyysiset tarpeensa. ..

Jos lukija pitää silmänsä ja korvansa auki, hän voi vielä tavoittaa pamfletista kaikuja muodin diskurssista, joka antaa äänen keikareille ja maallisen mammonan kerääjille, pukee sanoiksi turhamaisuuden, nautinnonhalun ja koreilun. Muodin ideologian totuus voidaan tiivistää vaikkapa lauseeseen ”tärkeintä on näyttää hyvältä ja nauttia elämästä.” …

”Vaatimattoman ehdotuksen”  tunnistaminen ironiseksi tarkoittaa kuitenkin että hylättyämme merkantilismin, kannibalismin ja muodin puhekäytäntöjen meille tarjoaman lukija-aseman Swift ohjaa meidät lukemaan pamfletin kristityn, länsimaisen ihmisen silmälasien läpi”.

(Jyrki Vainonen, Nuori Voima 2/97 s.30)