Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Kahvilat ja lehdet Lontoossa

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Lontoon kahvila- ja klubielämän keskelle syntyivät 1700-luvun alkuvuosina ensimmäiset aikakauslehdet, ne laajensivat nopeasti lukuharrastusta porvariston keskuudessa. Päivän tapahtumista kertovia uutislehtiä oli jo olemassa, mutta ensimmäinen aikakauslehti oli varsin lähellä romaania. Ns. moraalisen aikakauslehden henkilöhahmot olivat fiktiivisiä.

Robert Steele alkoi julkaista anonyymina 1709 The Tatler (Rupattelija) –nimistä huvittavaa ja opettavaa pienikokoista lehteä, jonka reportterit olivat kuvitteellisia hahmoja. Tämä ei ollut vielä niin merkittävä lehti, mutta vasta kun toiseksi kirjoittajaksi mukaan tuli Addison ja lehti muutti nimekseen The Spectator , syntyi lehti joka vaikutti merkittävästi englantilaiseen kirjallisuuteen, erityisesti henkilökuvaukseen.

”Juuri tällä lehdellä tuli olemaan suuri merkitys englantilaisen kirjallisuuden kehityksessä. Vaikka se ilmestyi vain parin vuoden ajan, sen kokoava idea, eli kahvi- ja teetupien keskustelukerhoista mallinsa ottanut ja lehden oletetun toimittajan Mr. Spectatorin johtama ”Tarkkailijaklubi” – vaikutti pitkään, ainakin seuraavalle vuosisadalle asti (vrt Dickens), englantilaisen romaanin maailmassa”.

(Sirkka Heiskanen-Mäkelä: Eurooppalaisen kirjallisuuden valtavirtauksia, 1989, s.208)

Lehti liittyi tiiviisti lontoolaiseen kahvilakulttuuriin. Tuon ajan lontoolainen kahvila muistutti paljolti kapakkaa. Isossa huoneessa oli useita pöytiä ja osa niistä ns. kantapöytiä, jotka oli varattu sellaisille jotka kävivät kahvilassa joka ilta lukemassa lehtiä ja keskustelemassa. Tavallisesti keskusteluun osallistui vain kantapöytä, joskus koko kahvilaväki. Pian kuhunkin kahvilaan kokoontui tiettyä makua edustavia ihmisiä; kauppiaat kokoontuivat Loydille, kirjailijat Willsille, juristit The Grecianiin ym.

The Spectatorin lukijakunta istui kahviloissa, ja siksi myös sen kuvitteellinen avustajapiiri asetettiin kahvilaan. Eräänlaiset kolumnistit istuvat kahvilassa ja pohdiskelevat erilaisia ajankohtaisia kysymyksiä.

Lontoo ja Englanti elivät rauhallista ja porvarillista kautta. Steele oivalsi tuoda lehdessään esille yleisten ja valtiopoliittisten seikkojen sijasta perheeseen, lasten kasvatukseen, naisten asemaan liittyviä kysymyksiä. Lehteen tulee kuvitteellinen naispuolinen kirjeenvaihtaja. Hän menee naimisiin ja kuvaa itse häänsä. Sitten seurataan avioliittoa ja pikku vaikeuksien voittamista. Steele ylisti avioliittoa. Erityisen pilkallisesti lehdessä käsiteltiin sellaisia elostelijoita kuin Steele itse oli.  Lehden tuli tarjota käyttäytymisohjeita, siksi kahvilakeskusteluista oli karsittava nuorten keikareiden tavat kerskailla paheillaan. Kahvilan hyviin tapoihin kuului kyky kuunnella, esittää omaperäisiä ajatuksia ja nauraa sopivasti.

Toiseksi kirjoittajaksi Tatlerissa tuli Steelen entinen koulutoveri, Addison. Heidän tapaamisensa tapahtui kuvaavalla tavalla. Steele oli käsitellyt Tatlerissa varsin oppinutta ongelmaa, jossa Vergiliuksen sanavalinta oli aiheuttanut väärinkäsityksiä. Niinpä Addison lähetti Steelelle kirjoituksen, jossa valitti sitä että oppineet harvoin käsittelevät tavalliselle ihmiselle tärkeitä asioita. Niinpä hänen oma artikkelinsa käsitteli hankaluuksia, jotka johtuvat krouvien kylteissä olevista kirjoitusvirheistä. Näin alkoi Addisonin journalistinen esseistiikka.

Addison saattoi kirjoittaa poliittisesta uutis-ahmatista, joka kumppaneineen istuu kahvilassa pohtimassa lehtien sotauutisia - ja on enemmän kiinnostunut kaikesta muusta kuin perhettään koskevista asioista.

Lehti ilmestyi vain runsaat 2 vuotta, mutta julkaisi 271 numeroa. Tämän jälkeen alkoi tiheään tahtiin syntyä muita viikkolehtiä.


KUVITTEELLISET KERTOJAHAHMOT

Mr Spectator oli lehdessä Addisonin omakuva: maailmanmies, oppinut mutta ei turhantarkka. Hänen kahvilaseurueensa kuvitteelliset hahmot eivät ole enää karrikatyyreja kuten tatlerissa, vaan vivahteikkaita ihmisluonteita. He ovat edustajia eri yhteiskuntaluokista, puolueista, ammateista. He antoivat esimerkkiä englantilaisille, kuinka seurata ja kommentoida tapahtumia.

Yksi hahmoista edusti vanhaa maalaisaatelia, 'vanhaa iloista Englantia' puolustava konservatiivinen tory, tyyppi jonka seuraajia on runsaasti englantilaisessa kirjallisuudessa. Hänen vastahahmonaan klubissa toimi hyötyä ja valistusta, whig-puoluetta edustava tukkukauppias. Näiden kahden tuli klubin keskusteluissa oppia ymmärtämään toisiaan, suvaitsemaan ja elämään sovussa.

Myös Steele laajentaa aluettaan, hän kertoo tavallisen kansan elämästä. Juopon kankaankutojan vaimo on salaa säästänyt rahaa arpalippuun. Mies löytää lipun, vaihtaa sen rahaksi ja juo rahat. Arpa olisi voittanut päävoiton.

Heidän klassistinen ilmaisutapansa ei menestynyt pitkään, sillä Swift loi pian uuden, asiallisen, nopean ja raportoivan kirjoitustyylin uuteen aikakauslehteensä. Siksi vasta Swiftiä pidetään sanomalehden luojana.