Kirjailija markkinoiden armoilla
1750-luvun Englannissa kirjailija oli täysin kustantajan mielivallan armoilla.
Kun aatelisto luopui tavastaan lahjoittaa varoja kirjailijoille, kirjoituspalkkiot
olivat ainoa tulonlähde. Yrjö Hirn kirjoittaa kirjailijan taloudellisesta tilanteesta
Englannissa:
”Hallitus … oli nyttemmin lakannut kirjallisuutta suosimasta; tai oikeammin sanottuna se avusti kyllä yksityisiä kirjailijoita, mutta vain sillä ehdolla, että nämä täydellisesti möivät itsensä hallituksen poliittisiin tarkoituksiin. Ylhäiset henkilöt taas, joilla ennen oli ollut tapana lahjoittaa sievoisia rahasummia mairittelevista omistuskirjoituksista, olivat yhä enemmän ruvenneet laiminlyömään tätä kunniakasta velvollisuuttaan – mitä seikkaa muuten katkerasti valitettiin. Kirjallisuus joutui täten elämään lukevan yleisön kustannuksella, yleisö siis astui kuninkaallisen tai ylhäisen suojelijan tilalle. ..
Oikeastihan tietysti kirjallisen tuotannon vapautuminen ylhäisten mesenaattien alentavasta määräämisvallasta merkitsi edistystä. Mutta kuten muutkin vapautumisprosessit oli sekin alussa sangen tuskallinen niille, joita se lähimmin koski. Fieldingin ja Smolletin romaaneissa 1750 –luvulta saattaa lukea murheellisia kuvauksia siitä, miten köyhien kirjailijoiden oli pakko käydä syömässä niitä kaurakeitto-annoksia, jotka olivat heitä varten tarjolla kustantajien luona.”
(Yrjö Hirn: Tri Johnson ja James Boswell, kuvaus Englannin oloista ja erikoisuuksista, Otava 1923, 35 )