Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Havaintojen Tarkkailu Kirjottamalla

by bubbeli — last modified Apr 15, 2008 12:02 PM

Lawrence Sterne on valistusajan  hahmo. Hän pilkkaa edellisen aikakauden tietoa, joka perustuu spekulaatioon eikä havaintoihin. Mutta toisaalta hän tekee parodiaa myös empiirisestä tiedosta esimerkiksi osoittaessaan kuinka ”elämännesteiden” virran hajaantuminen aiheuttaa lapsessa muutoksia, tai kuinka vanhempien aviosopimuksen eräs artikla aiheuttaa pojalle litteän nenän.

Rationalismi, joka hallitsi 1700-lukua, kääntyi Sternellä ironiseen suuntaan, se merkitsi uudenlaista älyllistä huumoria ja uudenlaista tietoisuutta kielestä.

Kokeellisen kirjoittamisen taustalla on rationalismin vaikutus. Tämä näkyy siinä kuinka Sterne pyrki laajentamaan romaanikerronnan aluetta, vastaamaan enemmän tuon ajan filosofien teorioita havainnosta. Sternelle merkittävä ajattelija oli John Locke, joka puhui havaintojen ja assosiaatioiden vuorovaikutuksesta. Sterne soveltaa tätä ajatusta, ja kerronnassaan hän liittää havaintoa ja ajatusta yhteen jo tajunnanvirtaa ennakoivalla tavalla.

1700-luvun empirismin henkeen romaanin juoni muodostettiin siten että asiat seuraavat luonnollisten reaktioiden mukaan toisiaan. Alku on tapahtumaketjun aiheuttaja ja tarina on reaktiota siihen kunnes kaikki on tapahtunut ja romaani loppuu. Tristram ei kertojana kuitenkaan pysy juonessa eikä asioiden kronologisissa suhteissa. Tristram-kertoja saattaa esimerkiksi selittää miksi luku 25 oli kirjoitettava ennen lukua 18.

Sterne parodioi kaikkia romaanin kerronnallisia tottumuksia aikana, jolloin nuo muodot olivat juuri muotoutumassa. Erityisesti hän ironisoi oman aikansa suuria romaanikirjailijoita. Hän ironisoi Daniel Defoen kuvitteellisia omaelämäkertoja (Robinson Crusoe ym.), Richardsonin kirjeromaanien  (Pamela ym.) yksilönkuvausta, Fieldingin (Tom Jones) komiikkaa luovia keinoja.

Kirja on kirjoitettu huvin vuoksi ja herättämään terveellistä naurua. Kertoja kuvaa tämän aikansa lääketiedettä parodioiden:

”- tätä kirjaa ei ole kirjoitettu predestinaatiota vastaan, eikä vapaata tahtoa, eikä veroja – jos se on jotakin vastaan kirjoitettu, - se on kirjoitettu, jos ylhäisille herroille sopii, pahaa sisua vastaan; jotta tiheimmät ja kiivaimmat pallean nousu- ja laskuliikkeet ynnä vatsa ja rintalihasten  hytkyminen naurun tahdissa karkottaisi SAPEN ja muut kitkerät NESTEET pois kuninkaamme alamaisten sappirakosta, maksasta ja kateenkorvasta ja painaisi ne kaikkien niihin liittyvien vahingollisten halujen kanssa itse kunkin suolenpohjukkaan.”

(s267)


KIRJOITTAMINEN

Tristram Shandy -romaani käsittelee ennen kaikkea kirjoittamista; hajanaisen minän muodostaman mielikuvan kirjoittamista paperille. Tristramin elämä on kirjottamista, ja kirjoittaminen on elämää.  Mutta yrittäessään luoda vakuuttavaa omakuvaa, kirjan otsikko on Tristram Shandy, elämä ja mielipiteet, koko pyrkimys hajoaa yksittäisiin huomioihin. Kun hän kirjoittaa menneistä tapahtumista, hän ei saa yhdestäkään tapahtumasta lopullista selkeyttä niin että voisi muodostaa kertomuksen. 

Aika tekee Tristramin yrityksen mahdottomaksi, hän ei voi kirjoittaa koko elämäänsä. Kun hän astettuu kirjoittamaan siitä mitä ajattelee parhaillaan, niin kirjoittettuaan sen tuo ajatus on ollut historiaa jo aikaa sitten. Sillävälin uusia ajatuksia jonottaa kuin vastaanotolla, tullakseen kirjoitetuksi. Aika kiiruhtaa, ja kertoja yhdistää rakastavaisten hetkiin sen,  kuinka kallis kukin kirjoittajan hetki on:

”Elämä seuraa kynääni; sen päivät ja tunnit ovat kalliimpia, rakas Jenny! Kuin rubiinit kaulallasi, ja kiitävät päämme yli kuin pilvenhattarat tuulisena päivänä palaamatta koskaan – pyörä pyörii – kiertäessäsi tuota suortuvaa, - katso se käy harmaaksi; ja jokainen kerta, kun suutelen kättäsi hyvästiksi, ja jokainen poissaolo, joka suudelmaa seuraa, ovat alkusoittoja sille ikuiselle erolle, joka osaksemme piakkoin tulee. –”

(s.530)

Kertojan epäonnistumisen, sen että hän ei saa kirjoitettua itsestään eheää tarinaa,  Tristram oivaltaa kääntää positiiviseksi. Tästä tulee kirja, jossa lukija ei takuulla voi arvata mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. 

Sternen toinen teos ”The Sentimental Journey through France and Italy” (1767) on tuona aikana suositun matkakirjallisuuden parodiaa.  Tristram Shandystä tuttu henkilö Yorrick pääse polveilevassa matkakertomuksessaan tuskin edes Ranskaan saakka.