Kokeellinen Romaani - Laurence Sterne

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Englantilaisen romaanin kehitys on huimaa 1700-luvulla, Richardsonin ja Fieldingin suurelle yleisölle kirjoitettujen romaanien lisäksi Laurence Sterne pyrki edellisiä kokeilevampaan suuntaan romaanillaan  Tristram Shandy (1760-67). Se on ensimmäinen englantilainen romaani joka keskittyy kertomaan kirjoittamisesta ja kirjoittavasta persoonasta.  Sen aiheena on omaelämäkerran kirjoittaminen, ja kertojan ongelma on, kuinka elämää voi muuttaa kirjallisuudeksi. Tristranin mukaan ihmiset syntyvät lukemalla ja kirjoittamalla, siksi hän kehottaa kaikkia lukemaan:

”- lukekaa, lukekaa – jos ette ole hiukkaakaan viisaampia ensimmäisen lukukerran jälkeen – ei huolta – lukekaa uudestaan. – Avicenna ja Licetus lukivat Aristotelen Metafysiikan neljäkymmentä kertaa mieheen eivätkä ymmärtäneet sanaakaan. – Mutta huomatkaa mitä seurasi – Avicennasta tuli raivoisa kaikenlaisten kirjoitusten kirjoittaja – sillä hän laati kirjoja ”de omni scibili”, ja mitä Licetukseen tulee, vaikka koko maailma tietää, että hän syntyi viiden ja puolen tuuman mittaisena sikiönä, hän kasvoi kuitenkin niin hämmästyttäviin kirjallisiin mittoihin, että kirjoitti kirjan, jonka otsikko oli yhtä pitkä kuin hän itse –”

(s. 252)

Kertoja Tristramin elämän tarkoitus on kirjoittaa oma elämäkertansa. Hän kirjoittaa  jatkuvasti päivitettävää ensyclopediaa, eräänlaista Tristrapediaa, jonka on tarkoitus jatkua yhtä kauan kuin on aikaa, paperia ja mustetta. Kertojan itseironia huipentuu siihen, että  vahingossa Tristram tuleekin kirjoittaneensa aivan muusta: hän kertookin setänsä elämäkerran – ja kaksi kolmasosaa romaanista kertoo ajasta ennen kuin minä-kertoja itse on edes syntynyt.

Kertomus alkaa kuitenkin siitä kun Tristram laitetaan isän ja äidin toimesta alulle.

”Voi kunpa isäni tai äitini, tai suoraan sanoen molemmat, sillä he olivat siihen toki kumpainenkin yhtä velvolliset, olisivat vähän katsoneet, mitä tekivät pannessaan minut alulle; jos he näet olisivat pitäneet mielessä, miten paljon riippui heidän senhetkisistä puuhistaan; - että pelissä ei ollut vain järjellisen olennon tuottaminen, vaan mahdollisesti saattoivat myös sen ruumiin onnistunut muotoutuminen elementtien oikeissa suhteissa ja kenties jopa koko sen luonne ja mielen laatu; - ynnä, sikäli mikäli he tiesivät, sen huoneenkin menestys, määräytyä niiden ruumiinnesteiden  eli HUMORIEN ja suhteiden nojalla jotka tuolloin olivat vallitsevina. – Jos he olisivat punninneet tätä kaikkea ja pitäneet sen mielessä ja toimineet sen mukaan, - uskon että minusta olisi totisesti tullut varsin toisenlainen kuin se hahmo, jossa lukija minut kaiketi näkee. Uskokaa, hyvät ihmiset, tämä ei ole ollenkaan niin vähäpätöinen seikka kuin moni teistä kenties kuvittelee; - olette varmaan kaikki kuuleet elonhengistä ja kuinka ne siirtyvät isästä poikaan. Jne.jne. – ynnä muuta sen suuntaista: No, uskokaa kun sanon, että yhdeksän kymmenesosaa miehen tolkusta tai tolkuttomuudesta, onnesta ja onnettomuuksista tässä maailmassa riippuu  elonhenkien liikkeistä ja vilkkaudesta…”

Sternen halveksuva suhtautuminen naisiin tulee ilmi heti romaanin alussa. Kertoja ihmettelee: onko milloinkaan nainen sitten maailman luomisen keskeyttänyt miestä yhtä tyhmällä kysymyksellä? Kertoja valittaa että

”...vähintäänkin kysymys esitettiin sopimattomalla hetkellä, - koska se ajoi hajalleen ja levälleen elonhenget, joiden tehtävä oli saattaa kädestä pitäen HOMONCULUSTA ja toimittaa se turvallisesti sen vastaanottamiseksi säädettyyn paikkaan.”

(s.13 – 14, suom. Kersti Juva)