Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Moraali Ja Richardsonin Clarissa

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Toinen kirjeromaani, yli 2000 -sivuinen jättiläinen vuodelta 1748 on Clarissa. Se toistaa Pamelan teemaa, mutta hyve saa siinä palkintonsa paljon problemaattisemmalla tavalla. Teos välttää monet Pamelan vaikeudet, koska siinä on useiden kirjoittamia kirjeitä. Siinä sekä Clarissan, että hänen ystävättärensä kirjeet, myös häntä ahdistelevan miehen kirjeet omalle ystävälleen.

Tämäkin teos oli tarkoitettu moraaliseksi oppaaksi, teokseen ehdotettiin jopa hakemistoa niin että sitä olisi ollut helpompi käyttää moraalisena oppaana.

Kirjeromaani alkaa Clarissan kotoa; omaiset estävät häntä suostumasta ylhäiselle ja rikkaalle kosijalle nimeltä Lovelace, koska tällä on arveluttavan elostelijan maine. Vanhemmat vastustavat liittoa myös siksi, että sisaruksille olisi epäedullinen korkeiden myötäjäiskulujen vuoksi. Clarissa  halutaan naittaa rikkaalle, mutta typerälle ja sivistymättömälle kosijalle jolle riittää pienet myötäjäiset. Clarissa ei kuitenkaan taivu tähän. Hän ei vaadi oikeutta naida haluamaansa miestä Lovelacea, hän katsoo oikeudekseen kieltäytyä naimasta itseään inhottavaa henkilöä.

Richardson vastustaa tässä avioliittojen rakentamista naimakauppojen, eli  rahallisen hyödyn perusteella. 1700-luvulla naimakauppoja perustettiin varallisuudelle enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Richardson puolusti ns. puritaanista avioliittoa. Se perustui aviopuolisojen väliselle kiintymykselle ja kunnioitukselle.

Clarissa on viehtynyt Lovelaceen, mutta vain moraalisessa mielessä. Sillä juuri tällaisen pahan miehen hän haluaisi lepyttää ja parantaa paheistaan avioliiton avulla. Sen voi nähdä todellisten motiivien moralistisena peittelynä. Lovelace on rakastunut Clarissaan, vastuu intohimojen valtaan joutumisesta on täysin tämän konnamaisen miehen. Mutta Lovelace toivoo Clarissasta vain rakastajatarta, koska hänelle avioliitto on vastenmielinen. Avioliittoon hän aikoo turvautua vain viimeisenä keinona, jos hän ei mitenkään muuten saa Clarissaa.

Lovelace käyttää keksittyä yöllistä tulipaloa juonena päästäkseen käsiksi Clarissaan. Mutta Clarissa huomaa jutun todelliset motiivit, ja halveksii miehen irstaita haluja.

Myöhemmin Lovelace onnistuu saamaan Clarissan juonimalla vangikseen. Hän vie tämän ilotaloon ja siellä huumattuaan Clarissan puolittain tiedottomaan tilaan, raiskaa tämän. Tämä on Lovelacen viimeinen keino, häväistyään Clarissan hän uskoo näin saavansa hänet puolisokseen. Vaan Clarissa pakenee, sairastuu surusta ja kuolee. Näin hyve ei saakaan palkintoa, ainakaan tämänpuoleisessa maailmassa.

Vaikka romaanissa on monien henkilöiden kirjoittamia kirjeitä, moralistinen näkemys läpäisee kaikki henkilöt. Lovelace on Clarissaa lähentelevä konna, joka kuitenkin arvioi ihmisiä samojen hyveen mittojen mukaan kuin muutkin. Hän arvioi siten myös oman pahuutensa. Lovelace nimittää itseään kylmäsydämiseksi ja alhaiseksi konnaksi. Hän tunnustaa niiden moraalisten normien pätevyyden jotka tuomitsevat hänet.