Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Valistus ja havainto - John Locke

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos maanantai 28. syyskuuta 2009, 12.20


john_lockeFilosofi John Locke (1632 - 1704) on antanut ratkaisevasti suuntaa englantilaiselle valistukselle. Locken luoma ”englantilaisen liberalismin” valtioteoria vaikutti paitsi verettömään vallankumouksen Englannissa, myös Ranskan suureen vallankumoukseen ja Yhdysvaltain valtiosääntöön.

John Locke on vaikuttanut ratkaisevasti käsityksiin lapsuudesta ja oppimisesta. Locken filosofinen pääteos on ”An Essay concerning Human Understanding” 1690. Ensi töikseen hän osoittaa siinä kuinka ihminen on 'tabula rasa', puhdas taulu. Ihmisen mielessä ei ole mitään synnynnäistä, vaan se on vaikutteille puhdas. Locken mukaan kaikki tieto on aistein hankittua tai sisäisesti kehiteltyä - mutta mitään synnynnäistä ei ole. Kaikki kehittyy ihmiseen vähitellen, kokemusten perusteella. Tämä kehittymisen malli on Lockella rationaalinen: ensin muodostamme yksinkertaisia käsitteitä, sitten monimutkaisempia ja päädymme lopulta abstraktioihin.


TOSIASIOIDEN KIELI

Locken kasvatusnäkemykset mullistivat asennetta lapsiin, lapsuutta alettiin vasta nyt hahmottaa ihmisen vaiheena. `Some Thoughts on Education' (1693) syntyi, kun Locke oli maanpaossa Hollannissa. Eräs ystävä pyysi häneltä neuvoja kahden poikansa kasvattamisessa. Locken kirjoittamista kirjeistä muodostui vähitellen kasvatusfilosofinen teos.

John Locken mukaan lasta tulee kouluttaa esineiden todelliseen, objektiviseen maailmaan. Kieli oli alusta alkaen Lockelle  puutteellinen objektin kuva. Hänen mukaansa kielen tuli välittää näkyvän maailman faktoja. Locken kielikäsitystä on kritisoitu esineellistäväksi, kieleksi joka pyrkiessään välittämään vain tosiasioita kadottaa samalla kaiken muun. Esimerkiksi tunteisiin ja ihmisten välisiin suhteisiin tällainen  asiakieli on kovin kömpelöä.

Locken mukaan mielikuvituksellinen kieli oli vaarallista lapselle, koska se mahdollisti epätosista asioista puhumisen. Valehteleminen on pahinta mitä lapsi saattoi Locken mukaan tehdä. Se merkitsi rikosta yleistä luotettavaa kielenkäyttöä vastaan, koska kielen tulisi olla  yksinkertaisesti vain kommunikaatioväline.

John Locken kielikäsitys on vaikuttanut koko eurooppalaiseen koululaitokseen, jossa asiakielen oppimisen ohessa lapsia johdatetaan vain esineiden, faktojen ja tietojen maailmaan. Historiallinen 'lapsuuden synty' tapahtui valistuksen aikaan. Valistuksen kausi löysi lapsen mahdollisuudet oppia, ja silloin innostuttin lapsesta kasvatettavana, kehitettävänä, rationaalisten ihanteiden kohteena. Vasta myöhemmin, romantiikan aikaan, lapsuuteen liitettiin satu, mielikuvitus.


RATIONALISOINTI  JA TERVE JÄRKI

Locke otti rationalisoinnin ja logiikan työkaluna, ja siten teki siitä entistä tehokkaamman. Luonnontutkimuksen lisäksi  rationalismin tuli muodostua yhteiskunnan ja ihmisten tarkastelun päävälineeksi.  Rationaalisuus ei hänellä ole Descartesin tavoin absoluuttinen ja itsessään täydellinen. Hän ei siis pyri rationalisoimaan kaikkea.

Locke puolustaa yksityisen ihmisen oikeutta ajatella itse. Mutta samalla hän määrittelee mitä ns. itsenäinen ajattelu on. Se on jokaisen oikeus käyttää itse ja omien kykyjensä mukaan rationaalista logiikkaa. Locke puhuu 'terveestä järjestä' - ja silloin nimenomaan loogisuus tekee järjestä terveen. Yksityinen ihminen voi päästä ennakkoluulojen yläpuolelle tukeutumalla rationalisointiin, joka on puhdas ennakkoluuloja ylittävä strategia.

Näin Locken ajattelussa on kaksi puolta. Toisaalta hän painotti yksityisten ihmisten oikeutta ajatella itse, epäillä itse; toisaalta hän halusi osoittaa kaikille samat, rationaaliset välineet ajatteluun. Tämän vuoksi kielestä on karsittava pois kaikki hämärä ja ei-rationaalinen.

Pohtiessaan niitä varmuuden asteita, joita tieto voi saavuttaa, Locke yhdistää loogisen totuuden ja havainnon. Molemmat ovat välittömiä havaintoja totuudesta. Kuten silmä havaitsee valon tai värin välittömänä totuutena, myös looginen totuus oivalletaan välittömällä katselemisella. Näistä välittömästi havaituista totuuksista voi Locken mukaan nimenomaan loogisia operaatioita käyttäen saavuttaa varmaa tietoa.

Näiden kahden varman tiedon lisäksi on epävarmaa tietoa, 'sensitiivistä' tietoa. Siihen kuuluu aina epävarmuuden momentti, koska se ei ole vain rationaalista tietoa. Mutta hän käsittelee tätä ”sensitiivistä” tietoa vain empiirisenä aineistona, niin että tästä epävarmasta tiedosta voidaan tehdä johtopäätöksiä ”todennäköisyyksien” perusteella. Nämä 'todennäköisyydet' ovat myös todellisuuteen sovitettua logiikkaa. Lockelle todellisuus on kirjoitettu ns. logiikan kielellä - mutta empiirisesti sen tavoittaa vain todennäköisyyksinä, havaintojemme puutteista johtuen.

Locken merkitys filosofina on suuri, ja hänessä näkyy selkeästi valistuksen hyvät ja heikot puolet.