De Sade - Äärimmäisyydet

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos maanantai 28. syyskuuta 2009, 12.20


desadeMarkiisi De Sade -  mies, jonka romaanien mukaan sadismi on saanut nimensä. De Sade oli useasti vangittuna seksuaalirikoksistaan ja kuolikin lopulta vankilaan. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että Saden romaanit olisivat vain pornografista kirjallisuutta. Vaikka hänen romaaninsa kertovat elostelijoista ja heidän äärimmäisistä teoistaan…

On sanottu, että de Saden sadismi periytyy aatelisten tavoista nöyryyttää palvelijoita, alistaa toista ruumiillisesti. Sadistiset tavat eivät olleet lainkaan tuntemattomia tuon ajan Ranskassa. Pieniä, pehmustettuja huoneita, sänky-kahleita, ja erilaisia mekaanisia laitteita on jäänyt todisteiksi tästä.

De Saden romaanien tulkintahistoria jakautuu kahteen suuntaan, ensimmäinen painottaa aateliskulttuuriin liittynyttä nöyryyttämisen traditiota. Saden romaaneissa äärimmilleen viety palvelijattarien alistaminen ilmaisee kuinka selkeästi Sade näki oman yhteiskuntaluokkansa vallan. Ranskan vallankumousvuosien alla kirjoitettujen romaanien seksuaaliset tuhofantasiat on liitetty aateliston kokemaan valtavaan romahdukseen 1700 –luvun jälkipuoliskolla.

Toinen tulkintatapa taas painottaa de Saden yhteyttä valistusfilosofiaan. Hänen on sanottu vieneen valistuksen vapaamielisyyden niin pitkälle että se on paljastunut valistuksen vastakohdaksi. Yksilön vapaus kääntyy oikeudeksi tehdä mielivaltaa toiselle. Varsinkin 1900-luvun surrealistit näkivät de Saden olleen äärimmäisen rationaalinen. Looginen ja johdonmukainen seksuaalisten kokeilujen suunnittelu menee niin pitkälle että se paljastuu irrationaaliseksi.

Saden töissä ei ole hämmästyttävää niinkään perversioiden peittelemätön kuvaus vaan se, että hahmot  kommentoivat toimintaansa niin järkevästi. Hän ei missään nimessä kuvaa henkilöitään halun vallassa, vaan tietoisina ihmisinä, jotka suunnitelmallisesti luovat eräänlaisia koelaboratorioita.


SODOMAN 120 PÄIVÄÄ

de Sade itse joutui rikostensa vuoksi elämään pitkiä aikoja vankilassa. Vuonna 1785, Ranskan vallankumouksen aattona, de Sade kirjoitti Sodoman 120 päivää. Hän sanoo teosta "likaisimmaksi tarinaksi mitä on kerrottu". Keskeneräisen käsikirjoituksen hän kätki Bastiljin seinämuuriin eikä itse koskaan enää nähnyt sitä. Teos kiersi pitkään salaisena luettavana,  vielä vuonna 1904 siitä oli olemassa vain psykologien käyttöön varattu painos, vasta 1931 se julkaistiin.

de Saden suunnitelma oli kirjoittaa Sodoma –aiheesta neliosainen teos, jossa käsiteltäisiin 1) Yksinkertaiset himot, 2) monimutkaiset himot, 3) rikolliset himot ja 4) murhanhimot. Hän sai kirjoitettua vain ensimmäisen osan.

Teoksen neljä aatelismiestä järjestää uudet avioliitot toistensa tyttärien kanssa. Tarkoituksena on alistaa tyttäret palvelemaan itseään. Sadistisia toimiaan varten he rakennuttavat amfiteatterimaisen tilan, jossa kokeet tapahtuvat.

 De Sade oli samaan aikaan innostunut eräästä filosofisesta teoksesta, jossa esitettiin ihmisten olevan automaatteja, lihakoneita. Sillä lienee vaikutuksensa De Saden kiinnostukseen mekaanisten laitteiden ja ihmisruumiin rajojen kokeiluihin. Romaanin miehet rakensivat eräänlaisen laboratorion, jossa himoja oli tarkoitus tutkia äärimmäisiin rajoihin asti.


JUSTINE

Romaani Justine kertoo hyveellisen ja onnettoman Justinen pahasta siskosta Juliettesta. Tämä juhlii oman isänsä ja äitinsä kuolemaa aloittamalla hävyttömyyksiin ja rikollisuuteen omistautuvan uransa. Orgioissa hän tapaa henkilöitä, jotka ovat sekä valtiollista johtoa että rikollisia, ja joiden kanssa hän aloittaa kokeilunsa.

Juliette nauttii erityisesti köyhien ja nöyrien ihmisten kärsimyksistä. Teoksen lopussa he myrkyttävät kaupungin juomaveden - ja ovat hyvin pettyneitä, kun vain 1500 ihmistä kuolee.

Juliette matkustelee maailmalla, ja näitä matkoja kuvatessaan De Sade kehittelee valtavia fantasioita. Kuvataiteissa kuuluisaksi on tullut esimerkiksi venäläisen jättiläismäisen Minskin omistama 200 naisen haaremi. Nämä naiset toimivat huonekaluina, pöytinä jotka kantavat selässään tulikuumia hopealautasia. Liharuoka, jota Minski tarjoilee on ihmislihaa. Palatsin pylväiköt olivat täynnä sidottuja, kidutettuja, verta vuotavia naisia, viilleltyjä, ruoskittuja, poltettuja. Minski tappaa mielellään useita naisia saadakseen hyvän unen.