Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Oikeus Rakkauteen - Julie

by bubbeli — last modified Apr 15, 2008 12:02 PM


Rousseau laati kirjeromaanin, Julie eli uusi Heloise v.1761. Toisaalta hän oli juuri ehtinyt tuomita fiktion haitallisena. Voltaire sanoi tästä romaanista, että mieluummin kuolisi kuin lukisi sen loppuun. Mutta lukeva yleisö ahmi  tätä rakastavaisten kirjeenvaihtoa.

’Uusi Heloise’ kirjan nimessä viittaa keskiaikaiseen tarinaan: oppineen Abelardin rakkauteen oppilaaseensa Heloiseen. Rousseau suunnitteli teokselle ensin nimeä ’moderni Heloise’ koska kyseessä on moderni versio vanhasta tarinasta. Modernia teoksessa on se, että siinä kerrotaan, kuinka yhteiskunnan säännöt estävät ja tuhoavat luonnollisen rakkauden. Modernia on myös se, että tämä luonnollisen rakkauden sankari on nainen.

Juoni on yksinkertainen: nuori mies tulee Julien opettajaksi ja he rakastuvat – mutta eivät voi mennä naimisiin säätyeron vuoksi. Näin Rousseau asettaa vastakkain luokkaerot ja demokraattisen ajatuksen ihmisten luonnollisesta tasavertaisuudesta. 

Julie naitetaan vanhemmalle maanomistajalle, nuorukainen lähtee Rousseaun tavoin päämäärättömästi vaeltelemaan. Aviomiehelleen Julie synnyttää kaksi poikaa, mutta sairastuu pelastaessaan toisen poikansa hukkumasta. Julie kuolee tautiin.

Koko tämän ajan rakastavaiset käyvät kirjeenvaihtoa. Viimeisessä kirjeessä Julie kirjoittaa:

”Kun näet tämän kirjeen, madot suorittavat jo rukoustaan rakkaasi ruumiilla ja sydämellä, jossa ei ole enää muistoa sinusta. Mutta voiko sieluni olla ilman sinua? Voinko nauttia autuudesta ilman sinua? Ei, minä en jätä sinua: menen odottamaan.”

Kun tätä Julien puhetta vertaa vastaavaan kohtaan keskiaikaisessa tarinassa,  jossa Abelard vaatii rakastetultaan uskollisuutta haudan taakse, tässä päähenkilöksi noussut nainen vaatii kestämään eron ja yksinäisyyden. Julie ei vaadi uskollisuutta, vaan ilmaisee pelkän tahtonsa rakastaa.

Rousseau esittää naisen ’modernin’ intohimon, rakkauden ja tahdon voimakkaampana kuin niiden miesten, jotka pilaavat ja järjestävät hänen elämäänsä. Mutta se että nainen kuolee, ei ole lainkaan modernia. Suuret naissankarit suurine intohimoineen kuolivat lähes aina kaikissa tämän ajan romaaneissa.


NAISLUKIJAT

Naiset muodostivat 1700-luvun romaanikirjallisuuden suurimman lukijakunnan. Samalla kuitenkin lukemisen epäiltiin olevan vaarallista. Erityisesti nuorille naisille suositeltiin vain yhteislukemista, koska haaveisiin taipuvaisina pidettyjen naisten fantasiat pysyivät silloin hyväksytyissä rajoissa.

Myös Rousseau korosti, että naisen luonnollinen viattomuus katoaa lukiessa. Hän kirjoittaa:

”Kaino neito ei koskaan lue romaaneja, ja siksi annoin teokselleni tämän nimen, niin että jokainen tietää mitä se sisältää ennen kuin avaa sen. Neito, joka kirjan nimestä huolimatta uskaltaa lukea yhdenkin sivun, on langennut tyttö, mutta hänen ei tule syyttää siitä kirjaa; paha on jo tapahtunut. Koska hän on jo aloittanut sen, hän voi lukea sen myös loppuun, koska hänellä ei ole enää mitään menetettävää.”

Rousseau ei piittaa omista ristiriitaisuuksistaan, hän varoittaa naisia lukemasta romaania jonka aiheena oli kuitenkin naisen oma tahto rakkaudessa. Juuri kirjoista naiset opettelivat keinoja kuinka yhdistää sosiaaliset tavat ja oma seksuaalisuus.  Esipuhe Julie –romaaniin osoittaa tämän ristiriidan, mutta se osoittaa myös että Rousseau ei osannut siinä auttaa, vaikka hän oli asettanut tehtäväkseen nimenomaan kirjoittaa ’modernille naiselle’.


VÄLITTÖMYYS VAI KIRJOITTAMINEN

Rakkauskirjeet ovat rousseaulainen paradoksi: kirjoittamisen ja välittömän elämisen välinen ristiriita. Kirjeet luovat miehen ja naisen välille suhteen, mutta vailla välitöntä yhdessä oloa. He eivät tapaa enää koskaan. Näin romaani käsittelee rakkautta ja kaipausta – mutta vailla konkreettisuutta.

Näin Rousseau näyttää joutuvan outoon tilanteeseen: hän ei voi kirjoittaa spontaanista ja luonnollisesta rakkaudesta. Rakkaus on kirjallista, vailla ruumiillisuutta ja vailla aistillisuutta ja vailla sitä spontaania ja välitöntä elämää jota Rousseau ylisti.

Kirjemuoto merkitsee, että rakkaus punoutuu rakastavaisten välille kirjoittamalla; suhde elää kaipauksesta jonka kirjeet välittävät.