Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Rousseaun vaiheista

by bubbeli — last modified Sep 28, 2009 12:18 PM


Rousseau - joka on tunnettu ”takaisin luontoon!” kehotuksestaan - kuuluu valistuksen ja romantiikan välille.

rousseau
Maurice-Quentin La Tour:
Rousseaun muotokuva (1753)
Rousseau (1712 – 1778) toi eurooppalaiseen kulttuuriin piiriin ennen kaikkea villeyden ihailun. Luonnollisuus, spontaanius, paluu luonnontilaan merkitsi suoraa hyökkäystä valistusta vastaan. Samalla se oli vierasta koko eurooppalaiselle kulttuurille.

Rousseau on romantiikan edeltäjä, luonnon ja vaistomaisuuden ylistäjä. Samalla hän itse oli kuitenkin kaikkea muuta kuin vaistomainen ihminen. Hän haluaisi olla spontaani, mutta oikeastaan hän tarkkaili ja puntaroi itseään jatkuvasti. Persoonaltaan Rousseau oli kaksijakoinen. Tämä näkyy hänen ”Dialogeissaan” jossa keskustelua käyvät spontaaniuteen taipuvainen etunimi Jean-Jaques ja sukunimi. Etunimi moittii Rousseauta koska tämä tarkkailee ja kontrolloi häntä jatkuvasti.

Kun hurjapäinen isä oli erään tappelun vuoksi karkotettu Genevestä, JJ Rousseaun kasvattajana oli maaseutuympäristö ja sukulaispappi. Maalaiselämä teki suuren vaikutuksen nuoreen Rousseauhun, poikavuodet hän seikkaili onnellisena ja vapaana serkkunsa kanssa. Kerrotaan, että eräänä iltana serkukset viipyivät kaupungin muurien ulkopuolella kovin myöhään, niin että portit olivat jo suljetut. Hetken mielijohteesta Rousseau lähti omille teilleen; siltä seisomalta ja aivan suunnittelematta hän vain lähti maailmalle onneaan koettamaan.

Rousseau kuljeskeli jalan pitkiä matkoja. Hän vaelteli Ranskan lisäksi ympäri Keski-Eurooppaa, ilman aikomustakaan jäädä pysyvästi mihinkään.

Vaeltelu oli Rousseaulle luonteenomaista. Päämäärättä kuljeskelu merkitsi uudenlaista luonnossa olemista, luonnon kauneudelle omistautumista. Luonnon ilmiöiden tarkkailun lisäksi vähintään yhtä tärkeää Rousseaulla oli omiin ajatuksiin ja tunteisiin antautuminen. Hän oli taipuvainen liikaan kiihkeyteen, ja saattaa olla että erittäin pitkät kävelymatkat olivat kuin rauhoittavaa lääkettä liian aktiiviselle mielelle. Kerrotaan että Rousseau saattoi kävellä päiväkausia, metsissä, kylissä, vuorilla. Vaellus-sauvansa kanssa kulkevasta Rousseausta tuli uudenlaisen luontoharrastuksen symboli.


LESKIROUVA

Käännekohdaksi Rousseun elämässä tuli viivähtäminen erään nuoren lesken palveluksessa. Viehättävä Mme de Warens asui miellyttävässä maalaispaikassa ja oli Rousseauta kohtaan erittäin lempeä – ja nuori mies toimi palvelijan tehtävissä. Välillä Rousseau opiskeli pappisseminaarissa ja välillä hän vaelteli. Aina Rousseau päätyi kuitenkin takaisin leskirouvan luo.

Kerrankin Rousseau oli päättänyt jatkaa vaeltelujaan, ja hänen aikomuksensa oli vain käydä hyvästelemässä rouva ennen lopullista lähtöään. Hetken päähänpistosta hän jäi kuitenkin rouvan luo päiväksi, viikoksi ja lopulta moneksi vuodeksi, eikä enää palvelijana vaan rouvan rakastajana.

Rousseau luki ja kirjoitti kiihkeästi koko tuon ajan. Ennen pitkää rouva väsyi liian intomieliseen nuoreen mieheen ja tämä joutui jättämään maalaisidyllin.

Rousseau lähti Pariisiin tullakseen kuuluisaksi. Kangasnyytissä hänellä oli komedian käsikirjoitus sekä ehdotus uudeksi nuottien kirjoitustavaksi. Ranskan Akatemia torjui hänen nuotti-ideansa, eikä komediakaan kiinnostanut ketään.

Mutta Rousseau pääsi itse Voltairen sihteeriksi. Voltaire esitteli Rousseaun Pariisin salongeille, ja tämän vähintäänkin originaali itsekeskeisyytensä kiinnosti ihmisiä. Mutta pian hänen ärsyttävään tyyliinsä kyllästyttiin. Rousseaulla ei ollut lainkaan keveän keskustelun tajua, vaan hän oli fanaatikko. Lisäksi sanotaan että hän ei osannut olla muuten kuin keskipisteenä. Lopulta Rousseausta tuli täysin salonkipiireihin sopimaton, koska hän meni naimisiin tarjoilijan kanssa. He puuhasivat nopeaan tahtiin viisi lasta, jotka lähetettiin lastenkotiin.