Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Sivilisaatio Tylsistyttää

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Rousseaun läpimurto ranskalaiseen julkisuuteen tapahtui, kun Dijonin Akatemia järjesti kirjoituskilpailun aiheesta ” Onko tieteen ja taiteen edistys jalostanut vai turmellut tapoja?” Tällaisessa valistusoptimistisessa kysymyksessä oli tietenkin oikea vastaus jo valmiina. Rousseau esitti kirjoituksessaan, että sivistys ei ole parantanut mitään, se on turruttanut ja pilannut ihmisen luonnollisen ja aidon valppauden. Rousseau kirjoitti kuinka ihmisen aito olemassaolo, spontaani oleminen kahlitaan ja säädellään sivilisaation piirissä.

Rousseaun kirjoitus oli shokeeraava, ja hän voitti kilpailun. Kirjoitus saattoi voittaa koska valistus tarvitsi tällaista kritiikkiä. Rousseau kritisoi valistusoptimismia täysin valistuksen kieli-ihanteen mukaan, äärimmäisen selkeästi ja perustellusti. Tästä Rousseaun ennenkuulumattomasta sivilisaatiokritiikistä aukeni aivan yllättäviä mahdollisuuksia. Monet emansipaation ajatukset perustuvat Rousseaun oivallukseen. Kaikki pyrkimykset vapautua kontrolloivista ja alistavista yhteiskunnallisista pakoista palautuvat Rousseauhun.


VILLI ELÄMÄ

Ihminen on Rousseaun mukaan luonnostaan villi, hänen ihailemansa ”jalo villi” merkitsee eräänlaista utopiaa, jota ei sellaisenaan ole olemassa. Hän kuvittelee vapaassa luonnontilassa olevan jalon villin ihmisen, joka vapaana kaikista kielloista, vapaana auktoriteeteista voi toteuttaa kaikkia halujaan. Rousseaun mukaan nämä halut eivät ole tuhoavia, vaan hyviä. Kuten myöhemmin Freud jatkaa Rousseaun ajatusta; vain torjutut halut muuttuvat tuhoaviksi.

Aiemmin villeys ymmärrettiin ”kaikkien sodaksi kaikkia vastaan”, ja sivilisaation sanottiin pelastavan ihmisen tältä julmalta luonnolta. Rousseaun mukaan taas villeydessä on positiivista sen tuottama valppauden tila, se merkitsee vahvaa olemassaolon kokemusta. Sivilisaation turva luo turtuneisuutta. Jalo villi on yhteiskunnan teennäisyyden ja tunteettomuuden, laskelmoinnin vastakohta.  Rousseaulle villeys merkitsi tunteiden  valtaa, aistillisuutta ja lapsuuden vallankumousta.

Kirjoituskilpailun voitosta alkoi kuuluisan Rousseaun elämä, joka merkitsi hänen itsensä ’villiintymistä’. Rousseaun kaikki kirjoitukset kiellettiin yhteiskunnalle vaarallisina, ja Rousseaun kriittisyydellä ei ollut rajoja. Hän saattoi väittää että myös lukeminen ja kirjoittaminen olivat ihmisen aitoutta tuhoavia, ja samalla hän itse käytti suuren osan ajastaan juuri noihin puuhiin.

Rousseaun välit katkeavat toisiin kirjailijoihin, Voltairen ja Diderotin  suhteen hänestä tulee hyvin vihamielinen. Molemmin puolin julkaistaan herjoja toisesta. Samalla Rousseau kirjoittaa raivokkaasti ja spontaanisti, kuin kirjoittava villi. Hieman yli vuoden aikana (1761) syntyy koko hänen päätuotantonsa.  Kirjeromaani Julie, eli uusi Heloise, sekä Rousseaun poliittinen päätyö Yhteiskuntasopimuksesta ja lapsuuden ymmärtämisen kannalta mullistava Emile kasvatuskertomus.

Kaksi jälkimmäistä teosta kiellettiin ja poltettiin Ranskassa välittömästi. Hän pakeni maasta ja hänen oli vaikea löytää asuinpaikkaa. Ihmiset kävivät hänen kimppuunsa sekä kivittivät hänen asuntoaan.