Maailman Epäkohdat Ja Candide

Anonyyminä ja laittomasti julkaistussa Candide-romaanissaan (1759) Voltaire pilkkaa filosofiassa suosittua optimismia. Leibnizin oppi maailmankaikkeuden harmoniasta esitti, että "maailmamme on välttämättä mahdollisista maailmoista paras".

Candide -nimisen saksalaisnuoren opettaja väittää maailman olevan paras mahdollinen. Hän edustaa teoreettista optimismia, joka paljastuu räikeän ristiriitaiseksi todellisuuden suhteen. Candideen iskostettu optimismi murenee, kun hän kohtaa maailman epäkohtineen. Candiden seikkailut ovat jatkuvaa epäonnistumista, huonoa onnea, väärinkäytöksiä, hän joutuu järjettömien tapojen uhriksi.

Candide sanana viittaa viattomuuteen ja avoimeen. Candide ei ole luonne, vaan tiettyjen ominaisuuksien vertauskuva.

Sotilaana Candide saa kokea, kuinka kaikkia inhimillisyyden periaatteita saadaan loukata vapaasti ja vielä lain suojassa toimien. Myöhemmin hän saa kärsiä uskonnollisen fanaattisuuden vuoksi, myös hänen optimistinen opettajansa saa opetuksen, eli rakkauden lahjana häneen tarttuu syfilis.

Ainoa onnen saareke on laiskureiden maa, Eldorado, utopia joka voi toteutua vain unissa ja saduissa. Mutta Candide ei lopulta viihdy täälläkään, koska hän kaipaa rakastettuaan. Viimein kun hän löytää kadottamansa naisen, tästä on tullut ruma ja häijy. Candide menee naimisiin vain velvollisuudesta ja ostaa viimeisillä rahoillaan pienen maalaistalon. Näin hän tyytyy paikkaansa, maatilaan, jolla voi elää rauhassa. Kirja päättyy kuuluisaan opetukseen "Tärkeintä on viljellä puutarhaansa."

Voltairen retoriikka perustuu ironiaan, jossa koko ajan sanotaan jotain muuta kuin mitä paljastetaan. Tuon ajan ranskalainen lukija oli jo sensuurin opettamana kouliintunut lukemaan kätkettyjä ilmaisuja. Voltairen ironinen kerronta on samalla rokokoomaisen kevyttä ja leikkisää, vaikka hän käsitteleekin maailman brutaalia pahuutta.

Järkyttävien tapahtumien ja kevyen kerronnan kontrasti on tarkoituksellista. Esimerkiksi Lissabonissa kerrotaan naisten katselevan palavia ihmisruumiita, samalla kun itse nautiskelevat kylmää juotavaa. Kertoja ei siis anna esimerkkiä, kuinka reagoida tapahtumiin, vaan tuo sen esille vain ristiriidan kautta.

Voltaire kirjoitti Candiden koska  uskoi, että ihmisten suurelle enemmistölle on mielenrauhan vuoksi kehitelty erilaisia illuusioita estämään maailman todelisen pahuuden paljastumista.

Maailmassa vallitseva pahuus ja kärsimys on minimoitu, unohdettu, oikeutettu, selitetty pois, romantisoitu tai kielletty. Vallitseva paha on tulkittu kätkeytyneen jumalan rangaistukseksi, tai on ylistetty kärsimyksen arvoa jne. Yleensä on pyritty unohtamaan se mikä on epämiellyttävää. Candiden filosofinen tavoite on estää kaikki pakoilluusiot maailman pahuuden suhteen. Tavoitteena on paljastaa maailman pahuus, ei jumalaisesta, vaan humanitaarisesta näkökulmasta. Siksi Candiden sävy on täysin maallinen, ja kaikki uskonnolliset illuusiot on karsittu pois. Voltaire ei pyri selvittämään miksi pahaa ja huonoa yleensä on. Ihmisen vaarallinen tehtävä on vain vastustaa kaikkea käytännön pahuutta.

Teos on kaiken käytännöllisen maailman parantamisen allegoria, hyvä on pientä verrattuna suureen pahuuteen ja kärsimykseen.

Voltaire ei päätä teostaan puutarhan hoidon ja yksinkertaisen elämän ylistykseen siksi, että se olisi mietiskelevän ja rauhallisen elämän ohje. Tämän ns. yksinkertaisen elämän löytäminen tarkoitti jatkuvasta kyselemisestä luopumista - ja ollakseen onnellinen on vain tehtävä oma osansa työtä. Voltaire palauttaa näin pahuuden käytännön ongelmaksi, siksi metafyysinen kyseleminen on turhaa. Tulee vain toimia epäkohtia vastaan.