Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Ajattelun Kumous

by bubbeli — last modified Apr 15, 2008 12:02 PM


Immanuel Kantin sanotaan sysänneen liikkeelle järjen alueella jotain Ranskan vallankumouksen kaltaista. Hänestä sai alkunsa moni modernin filosofian pohjavire, kriittinen ajattelu joka pyrkii herättämään ihmiset dogmaattisesta unesta. Dogmaattisuudella hän tarkoitti kaikkea sellaista ajattelua, mikä ei tutki lähtökohtaansa. Esimerkiksi mielipiteet ovat tällaisia ajatuksia, joilla ei ole muuta perustelua kuin että lausujasta tuntuu että ne ovat totta.

Kantin filosofia rakentuu kolmelle kritiikille: Puhtaan järjen kritiikki – jossa hän esittää järjen rajat. Käytännöllisen järjen kritiikki – jossa hän esittää etiikan perusvaatimuksen. Arvostelukyvyn kritiikki – jossa hän esittää kauneuden kokemisen ehdot.

 Kantin ajattelun vaikutus on kauaskantoinen myös taiteen alueella, hänen vaikutuksensa saksalaiseen romantiikkaan on suuri. Monet taiteilijat olivat Kantin luennoilla, ja hänen ajattelunsa loi suuntaa koko modernille etiikalle.

Velvollisuus etiikassa ja pyyteettömyys estetiikassa, ne ovat Kantin lähtökohdat. Ne eivät kuulosta kovin modernia yksilönvapautta edistäviltä, vaan pikemminkin yksilöä kohtaan ankarilta. Kuitenkin molemmat, sekä etiikkaan että estetiikkaan liittyvät periaatteet, liittyvät nimenomaan ihmisen vapauteen.

Puhtaan järjen kritiikki  1781 on teos, jossa Kant tarkkaan ja kaikkea turhaa värikkyyttä välttäen osoittaa vääjäämättä missä järki on pätevää, ja mihin se ei yllä. Olio sinänsä (das Ding an sich) on järjen tavoittamattomissa: me voimme havaita tuon olion, mutta emme koskaan sellaisenaan, vaan aina ymmärryksemme suodattamana.

Käytännöllisen järjen kritiikissä Kant esitti kuuluisan ”kategorisen imperatiivinsa”  joka perustaa velvollisuusetiikan. Kant painottaa tässä sitä, että ihminen on muuten vapaa, paitsi että hänen tulee toimia siten että samat teot on hyväksyttävä  kaikkien muidenkin tekeminä. Tämä velvollisuus on ehdoton ja kokemuksesta riippumaton. Eli tästä periaatteesta ei voi laistaa esimerkiksi siksi, etteivät muut näytä noudattavan sitä.

”Kaksi asiaa täyttää sielun uudella ja  sitä suuremmaksi kasvavalla ihailulla ja kunnioituksella, mitä useammin ja mitä jatkuvammin mieli askartelee niiden parissa: tähtitaivas ylläni ja moraalilaki sisimmässäni.”

Kant johtaa ihmisyyttä koskevan säännön:

”Toimi niin, että joka kerta pidät ihmisyyttä sekä omassa persoonassasi että jokaisen muun persoonassa päämääränä, etkä milloinkaan pelkästään välineenä.”

 Arvostelukyvyn kritiikissä Kant käsitteli estetiikkaa tavalla, joka innosti seuraavaa  sukupolvea, idealistien ja romantikkojen polvea. Kantin mukaan kauneus on pyyteettömän katseen tulosta. Kun tarkastelija antaa kohteen olla sellaisenaan, ilman että pyrkii välineellistämään sitä, silloin kohde on kaunis. Estetiikassa siis intressitön ja mietiskelevä havainto on ehtona sille, että kauneudesta on  mahdollista nauttia.

Kantille oli tärkeää vaalia sitä mikä kauneudessa on olennaista, ja intressittömyys merkitsi sitä että kauneus on vapaa esimerkiksi suhteessa moraalisiin vaatimuksiin.

Kauneus ja moraali kuuluvat eri alueille. Kauneuteen liittyvä pyyteettömyys merkitsee sitä, että taiteen tulee olla vapaa suhteessa käytännöllisiin ja moraalisiin vaateisiin. Kantin mukaan hyvästä ei voi tehdä kaunista, eikä kauniista hyvää. Ne eivät ole ristiriitaisia pyrkimyksiä, ne vain kuuluvat eri alueille. Kaunis on aistillista, kun taas hyvä on käsitteellistä. Tästä johtuu se, että hyvyyttä ei voi sellaisenaan esittää ja esimerkiksi ideaalisen hyvät teot menettävät jotain kun ne esitetään. Toisin sanoen ideaalista hyvää voidaan ajatella käsitteellisesti, se tapahtuu ymmärryksen alueella, mutta sitä ei voi suoraan ilmaista taiteessa.

Kauneus on vapaa säännöstä, kun taas moraalin kokemus perustuu kunnioitukseen moraalilakia kohtaan.

Viime aikoina Kantin estetiikassa kauneutta tärkeämmäksi on noussut ylevän käsite. Ylevän kokemuksessa ilmapiiri on aivan toinen kuin kauneuden suhteen.  Kun kauneus on kuvittelukyvyn ja ymmärryksen harmoniaa, niin ylevä on jotain ristiriitaista ja ymmärryksen ylittävää. Kun ylevä herättää pelon ja kauhun tunteen, kokemuksen jostakin ylivoimaisesta, se ei kuitenkaan merkitse irrationaalista kokemusta. Päinvastoin, Kantin mukaan ylevä ei merkitse järjen heikkouden paljastumista. Ylevän kokemuksessa on kyse siitä, että järki paljastaa voimansa, kun se joutuu ääritilanteeseen.