Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Ruotsalainen rappion ääni - Bellman

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


1700-luvun jälkipuoliskolla valistusoptimismin rinnalla vaikutti myös pessimistisempi käsitys, jossa koettiin elämänarvojen olevan rappeutumassa. Voltaire oli kirjoittanut Kaarle XII -historiassaan Ruotsin valtakunnan rappiosta. Kulttuuripessimismin vallassa olevat eivät kokeneet, että järki ja valistus voisivat mitenkään parantaa yhteiskuntaa.

Tukholman ”Gamla stanin” kapakoiden runoilija ja laulaja Carl Mikael Bellman tunnetaan seurallisuuden, viinin ja rakkauden ylistäjänä.

Bellman edustaa selvästi 1700-luvun jälkipuoliskon ”ancien regimen” tukholmalaista. Hän oli virtuoosimainen, verbaalisti ja musiikillisesti lahjakas,  sivistynyt mutta kapakoissa istuva juoppo.  Hän oli ylenemisen mahdollisuudet menettänyt hahmo, joka  siksi saattoi laulaa estottomasti, seksistä ja juopottelusta.

Kulttuuripessimismin taustalla on nähty nopea ruotsalaisen talouden muutos. Muodollisesti yhteiskunta oli edelleen muuttumaton, mutta samalla omaisuus ja sen tuoma valta olivatkin uusissa käsissä. Porvariston nousu merkitsi menestystä ja omaisuutta toisille, velkoja ja konkursseja toisille.

Bellmanin ura edustaa rappiota, muodollisen sivistyksen rappioon liittyvää henkistä kehitystä. Hänen isoisänsä oli myös aloittanut muusikkona, mutta päätynyt professoriksi Upsalan yliopistoon. Hänen isänsä oli arvostettu virkamies. Carl Michel Bellman sai lahjoillaan helposti hankittua nimellisiä virkoja, mutta menetti ne velkojensa vuoksi. Välillä hän oli rappiolla ”Gamla stanin” kapakoissa. Vaikka hän oli joskus kuninkaan suosiossa ja esiintyi hovipiireissä, niin hän oli pysyvästi veloissa ja perijöiden ahdistamana. Bellman kirjoitti v. 1763 konkurssinsa jälkeen parodian, jossa kutsuu karhuajat hautajaisiinsa:

Karhut pankaa käsihinne

Hansikkaat niin valkeat,

Tulkaa sitten mustissanne,

Kourissanne sitruunat.

Kokoontukaa kantamahan

Arkkuani hiljaa vaan,

Pimpinellaa tarjotahan,

Jos vain luottoa mä saan.

….

(SU XII:I suom. Lars Huldèn) 

Laulajan turhan velkomisen jälkeen karhuajille tarjotaan siis edes kunnon hautajaisjuhlat. Heille tarjotaan ”pimpinellaa” eli rohdoilla maustettua viiniä. Velkojat on säkeistössä kuvattu eräänlaisiksi leskiksi, sillä heillä on ”sitruunat” käsissään kuten muotokuvataiteessa on ilmaistu leskeksi joutunutta.

Tukholman ”Gamla stanin” kapakoissa istui sekä menestyneitä että epäonnistujia. Tukholmaan oli muuttanut jatkuvasti uutta väkeä kokeilemaan onneaan, ennen kaikkea tarjoamalla palveluksiaan varakkaalle väelle. Prostituutio laajeni, ja sen hienostuneempi kerrostuma pystyi kurtisaanien tapaan hankkimaan sosiaalista arvostusta. Nuoret, nokkelat ja palvelualttiit miehet tavoittelivat helppoja valtionvirkoja.

Tästä johtui, että kansanomainen brutaalius sekoittui kapakoissa sivistyneempään asenteeseen. Köyhtyneet virkamiehet ja työttömät entiset ylioppilaat toivat oman sivistyksensä kapakoihin. Bellman itse oli tällainen, kapakkaan joutunut sivistynyt hahmo. Bellmanin laulujen ystävät kapakoissa ymmärsivät kyllä lauluja, vaikka niissä on mytologista aineistoa ja laajaa yleissivistystä. 


FREDMANIN EPISTOLAT

Bellmanin tunnetuimman juomalaulujen sarjan puhuja on eräänlainen kapakoiden apostoli ja juoppo Fredman. Hän oli kuninkaallinen  kelloseppä, joka alkoholisoitui pahoin, menetti virkansa ja tavattiin usein sammuneena katuojasta.

Juomalaulut rakentuvat vahvasti Raamatun parodialle. Keskiajalta lähtien teologiopiskelijat ovat käyttäneet raamatullisen kielenkäytön taitojaan juomalauluissa. Nimitys ”epistola” on Uuden Testamentin apostolikirjeistä, vanhan käännöksen mukaan ne olivat epistoloita. Samoin kuin Paavali epistoloissaan, myös Fredman neuvoo, kuinka seurakunnan tulee elää ja toimia. Fredman osoittaa sitten epistolansa Tukholman eri kapakoissa oleskeleville seurueille. Esimerkiksi Paavalin kirje efesolaisille saa Bellmanilla parodisen muodon ilmaisussa ”olutefesolaiset”, muita puhuttelun kohteita ovat mm. ”korkkilaiset” ja ”kippisläiset”.

 Rakkauden jumalattarena epistoloissa esiintyy Ulla Winblad, huoleton nainen jonka ainut huolenaihe ovat viranomaiset jotka uhkaavat pidättää hänet irtolaisuuden takia.

Norström kuuman peruukin

Kallostansa kiskoo,

Ulla naamoin kalpehin

Vaatteet päältään viskoo.

Sänkyyn sitten kiipeää;

Movitz perään rynnistää:

Norström, teepä tilaa nyt,

Yhteinen on sisko.

Epistoloiden lähettäjä Fredmanin paroodinen kolminaisuus perustuu Bacchukseen,Venukseen ja Kharoniin eli viinaan, seksiin ja kuolemaan.