Tanskalainen komedia ja Holberg

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Tanskassa aristokratian keskeinen ote säilyi valistuksenkin aikana. Ranskalainen uskontokritiikki ja englantilainen sananvapaus merkitsivät porvariston nousukautta, mutta Tanskassa kuningas ja aatelisto olivat vielä voimissaan. Tämä näkyy ajan merkittävimmän draamakirjailijan Ludwig Holbergin (1684 – 1754) komedioista, joissa järki, konservatiivinen yhteiskuntanäkemys ja kansanomainen kieli liittyvät yllättävällä tavalla yhteen.

Tanskan ensimmäisenä suurena kirjailijana pidetty Holberg oli norjalaissyntyinen.Tuloja hän hankki kotiopettajana, ja toimi palkattomana professorina Kööpenhaminan yliopistossa kunnes sai vakituisen aseman. Holberg oli kirjoittajana varsin kansanomainen, hän käytti satiireissaan taitavasti tanskan kieltä toisin kuin muut oppineet, jotka käyttivät pääosin latinaa.

Holberg tunsi hyvin valistusfilosofian, ja hän edisti Tanskassa järkeä ja empirismiä. Mutta valistuksen yhteiskuntakritiikkiä hän ei kannattanut. Hänen ensimmäinen teoksensa Peder Paars (1721) on koominen sankariruno, joka suuntautui aikansa epäkohtia ja naurettavia tapoja vastaan vastaan. Holberg oli sijoittanut tapahtumat Anholtin saarelle, saaren omistaja teki teoksesta kuninkaalle valituksen. Kuningas kuitenkin piti teosta vain ”viattomana ja huvittavana”, mutta tämän jälkeen Holberg sijoitti satiirinsa aina Tanskan ulkopuolelle.

Peder Paars oli valistusajalle ominainen sikälikin, että satiirin kohteena oli suuret Homeroksen ja Vergiliuksen eepokset. Odysseuksen tavoin sankari pyrkii rakastettunsa luokse, mutta joutuu haaksirikkoon ja kohtaa paljon vaikeuksia sen jälkeen.

Ludwig Holbergista tuli draamakirjailija, kun Kööpenhaminaan rakennettiin teatteritalo ja tarvittiin tanskankielistä ohjelmistoa. Holberg palkattiin tehtävään, ja viiden vuoden aikana hän kirjoitti 21 komediaa.

Holbergin komedioiden tärkein esikuva oli Molière ja tämän tapakomediat. Komiikka nousukkaiden kustannuksella sopi mainiosti aatelisideologiaan.

Valtioviisas kannunvalaja on komedia suulaasta besserwisseristä, joka kommentoi liikaa politiikkaa. Tämän verbaalisen taiturin poliittiset näkemykset ovat koomista kuultavaa. Mutta sitten kannunvalajalle päätetään antaa opetus – ja mies nimetään pormestariksi. Kannunvalaja omaksuukin heti uuden roolin, mutta asioiden hoidossa hänet ajetaan umpikujaan niin että hänellä on jo hirttosilmukka kaulassa, kun temppu paljastetaan.

Demokratia on Holbergille vieras ajatus, ja valtaapitävä aatelisto oli komediasta tyytyväinen. Satiirin kohteena oli poliittisesti kriittinen asenne, jossa tavallisia ihmisiä varoitetaan sekaantumasta politiikkaan:  ”Ken esivaltaa mestaroi, /ei tunne vallan vaivaa.”

Jeppe Niilonpojassa pilan kohteena on juopotteleva talonpoika. Aihe oli usein käytetty muodonmuutos: humalainen Jeppe on sammahtanut ojaan, ja paroni seurueineen antaa hänelle opetuksen. Jeppe siirretään nukkumaan paronin linnaan, ja kun mies herää, hänen uskotellaan olevan itse paroni. Jeppe on hetken ymmällään, mutta sopeutuu yllättävän nopeasti paronin rooliin. Mutta yllättäen hän toimiikin omavaltaisemmin ja julmemmin kuin oikea paroni. Kokeen jälkeen Jeppe heitetään tunkiolle jatkamaan juopotteluaan.    

Opetus Holbergilla on konservatiivinen:

”Jos raaka rahvas taikka sällit pääsee mahtiin, niin pian valtikkakin heiluu piiskan tahtiin.”

Erasmus Montanus (1731) satirisoi puolestaan oppineisuutta, kun nuori mies on käynyt muutaman kurssin Pariisissa on jo muuttanut nimensä latinalaiseksi. Kotikylään tullessaan hän haluaisi keskustella vain latinaa taitavien kanssa. Lisäksi hän on oppinut yliopistossa väittelemään ja kehittelemään aukottomia todisteluketjuja.

Montanus: … Kuulkaahan isä, uskotteko että se joka paljon juo on autuas.

Isä: Minä uskon pikemminkin, että hän on kadotettu, sillä ihminen voi juomalla menettää sekä järkensä että rahansa.

Montanus: Minä todistan, että hän on autuas. ”Qvicunqve bene bibit, bene dormit” Sehän on totta, te ette ymmärrä latinaa, minä käännän sen: Joka hyvin juo, nukkuu hyvin, eikö se ole totta?

Isä: Tottapa totta; puolihumalassa minä nukun kuin hevonen.

Montanus: Joka hyvin nukkuu, ei syntiä tee, eikö sekin ole totta?

Isä: Onpa kyllä, nukkuessaan ei kukaan tee syntiä.

Motanus: Joka ei syntiä tee on autuas.

(suom, Anja Samooja Gersov)

Komedia huipentuu kysymykseen onko maapallo pyöreä. Erasmus on kertonut kihlatulleen lukeneensa, että maa on pyöreä. Tämä menee jo morsiamen isän mielestä liian pitkälle, ja hän haastaa Erasmuksen julkisesti puolustamaan väitettään. Monien vaiheitten jälkeen Erasmus suostuu vakuuttamaan että maapallo on litteä kuin pannukakku, ja niin komedian lopussa kaikki ovat tyytyväisiä. Holberg kehittelee siis varsin monimielisen kommentin valistuksen kannalta.

Komediakautensa jälkeen Holberg teki uskomattomalta vaikuttavan työn: hän kirjoitti latinankielisen menestysromaanin. Nicolai Klimii iter subterraneum eli ”Nils Klimin matkat maan alle”. Holberg käytti latinaa, koska suuntasi teoksen eurooppalaiselle oppineelle yleisölle. Teos käännettiin kuitenkin pian tanskaksi sekä saksaksi, ruotsiksi, englanniksi, suomeksi, puolaksi ym.

Holbergin romaanissa on valistuksen  ajalle tyypillinen tapa esittää erilaisia yhteiskuntamuotoja. Nils Klim löytää norjalaisesta vuoristosta luolan josta pääsee maan alle. Siellä hän kohtaa ensimmäiseksi ylvään kulttuurin, jossa järki hallitsee.  Sen asukkaat ovat puita. Niels kuitenkin karkotetaan sieltä, ja hän joutuu apinoiden maahan. Ja näin seikkailu jatkuu.