Taiteen Rationalisoituminen

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Eurooppalaisen kulttuurin on sanottu poikkeavan muista kulttuurimuodoista erityisen rationaalisen systemaattisuuden vuoksi.  Erityisesti tiede ja tekniikka perustuvat rationaaliselle suunnittelulle, taiteen tehtäväksi on tullut vastapainon tarjoaminen tälle.

Vaikka taiteen rooli modernina aikana on olla hallitsevan rationaalisuuden vastapaino, silti olisi virhe pitää taidetta pelkästään rationalisoituneiden seikkojen vastapuolena. Rationaalisuus tuli kulttuuria hallitsevaksi tekijäksi modernin ajan myötä. Klassistisen sääntöestetiikan jälkeen valistuksen aikana tuo rationaalinen pyrkimys hienostui.

Pidetäänhän myös uskontoa rationaalisuuden vastakohtana, mutta kuten Max Weber on osoittanut, eurooppalaisen kulttuurin rationalisoituminen on vaikuttanut myös uskontoon. Weber ei tarkoita rationalistista filosofiaa, vaan jotain mikä on lähellä laskelmoivaa suunnittelua kaikessa toiminnassa.

Modernin ajan myötä uskonelämä muuttui suunnitelmalliseksi osaksi arkielämää ja yksityisyyttä. Uskonnon sisällön rationalisoituminen näkyi pyrkimyksenä karsia elämästä ristiriitaiset ja epäloogiset elementit pois niin että syntyy johdonmukainen uskovaisen elämäntapa.

Rationalisointi tarkoittaa Weberin mukaan itsenäisten systeemien luomista myös taiteessa. Weberin mukaan rationaalisuus on erottamaton osa myös eurooppalaista taidetta. Systemaattisuus taiteessa on näkynyt esimerkiksi arkkitehtuurin matemaattisissa rakenteissa, musiikin sointujärjestelmässä, runouden mittajärjestelmässä jne. Weber kirjoittaa, että johdonmukainen suunnitelmallisuus näkyy mm. länsimaisen musiikin järjestelmässä:

”Muiden kansojen musiikintaju oli muinoin nähtävästi hienommin kehittynyt kuin meidän nykyään; missään tapauksessa  se ei ollut vähemmän hienostunut… Kaikki länsimaiden tuntemat rationaaliset sävelaskelet on laskettu ja tunnettu myös muualla. Mutta vain meillä on rationaalinen harmoninen musiikki….”

(Max Weber, Maailmanuskonnot ja moderni länsimainen rationaalisuus, s.44. Vastapaino 1989, suom. Tapani Hietaniemi.)

Kokemuksena taide kuuluu myös Weberin mukaan ei-rationaalisten kokemusten alueeseen. Mutta taide voi elää rationaalisten rutiinien keskellä vain muodostamalla itsenäisten, taiteellisten arvojen kokonaisuuden. Säilyäkseen taiteen on pakko eriytyä omaksi arvosfäärikseen, kuten Weber kirjoittaa:

”Taide konstituoituu nyt yhä tietoisemmin käsiteltyjen itsenäisten arvojen kosmokseksi. Se ottaa itselleen maailmansisäisen pelastuksen  funktion: se pelastaa arkipäivästä ja ennen kaikkea rationalismin kasvavasta paineesta.”

(Max Weber, s. 150)