Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Uskon sijaan tieto

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


On sanottu, että valistus on ensimmäinen kausi, jolloin Jumala alkoi kadota. Useat ajattelijat korostivat, että ihmisen tuli tukeutua vain omaan järkeensä. Ihmisen tulisi itse luoda moraaliset lakinsa ja keskinäiset suhteensa. Hänen tulisi hankkia tietoa ilman Jumalaa. Näin alettiin korostaa sitä, että lopultakin ihmiset ovat vastuussa vain toisilleen.  Toisin sanoen valistus merkitsee käännekohtaa modernin ihmisen historiassa.

Porvarillinen ”terve järki” merkitsi jyrkkää ristiriitaa uskonnon kanssa. Järki osoitti  kirkon oppeja taikauskoksi. Samalla valistus torjui kaiken  metafyysisen ja suosi vain seikkoja joista oli käytännöllistä hyötyä. Myös käsitys sanataiteesta painotti tätä käytännöllisyyttä. Pragmaattisen käsityksen mukaan kirjallisuuden tuli edistää järkeä ja tervettä epäilyä, sen tuli  tehdä tieteen uusia löytöjä kansantajuisiksi. Kirjallisuutta hallitsi tietopainotteisuus ja tutkimisen tarve (Voltaire, Rousseau).

Valistus piti itseään yleispätevänä järjen puolustajana, mutta sen taustalla oli porvarillisen kulttuurin valtaan nousu. Universaalisuus oli valistuksen keskeinen idea. Eri kulttuureihin perustuvia poikkeuksia tai kansallisia eroja ei huomioitu - vasta romantiikka nosti nämä seikat esille.

Porvariston henkinen valta-asema näkyy siinä, että nyt kirjat kirjoitettiin ostajien muodostamille markkinoille.  Valistus on ensimmäinen kausi, joka kiinnittää uudenlaista huomiota lukijaan ja pyrkii uudenlaiseen vuorovaikutukseen lukijan kanssa. Englannissa, missä porvarillinen kulttuuri suosi romaania, syntyi uusi ja entistä laajempi lukijakunta. Ranskassa porvaristo suosi lukemista jo aiemmin. Mutta ranskalaiset kirjailijat ankkuroivat juuri ranskan kielen valistuksen kieleksi.