tekijä: Antti Samuli Vallius Viimeisin muutos torstai 09. syyskuuta 2010, 17.00

Kreikan klassiseksi kaudeksi kutsutaan aikakautta, jolloin antiikin Kreikan taiteen katsotaan saavuttaneen sen huippunsa.

  1. Aika, paikka ja syntykonteksti?

Kreikan klassinen kausi on ajoitettu vuosille 480-330 eaa. ja se voidaan jaotellaan kolmeen tyylikauteen: ns. ankaran tyylin varhaisklassiseen (480-450 eaa.), täysklassiseen (450-400 eaa.) ja myöhäisklassiseen (400-330 eaa.) kauteen. Klassisen kauden tärkeimpänä kaupunkina oli Ateena. Klassisen kauden syntyyn vaikuttaneena tekijänä on nähty olleen 480-l eaa. Kreikan saavuttama voitto Persiasta, joka johti valtion vaurastumiseen ja kukoistuskauden alkamiseen.

  1. Keskeiset pyrkimykset?

Kreikan klassisen kauden taiteelle oli keskeistä pyrkimys ihanteelliseen kauneuteen, joka perustui illusoriseen todellisuudenmukaisuuteen. Tämä näkyi erityisesti veistoksissa, joissa todellisuutta muutettiin vastaamaan ajan ruumiillista kauneusihannetta. Pyrkimys ihannetyypin kuvaamiseen johti uusien menetelmien keksimiseen. Näistä merkittävimmät olivat alastoman ihmisvartalon matemaattisiin suhteisiin perustunut järjestelmä eli kaanon ja ihmisen lihaksiston liikkeen ja levon staattiseen harmoniaan perustunut kontrapostoasento.

  1. Aiheet?

Kreikan klassisen kauden taiteen keskeisimpinä aiheina olivat ihmishahmoiset jumalat ja atleetit. Ensimmäiset alastomat naishahmot ilmestyivät Kreikan taiteeseen myöhäisklassisella kaudella, jolloin aiheistoon ilmestyi myös joitakin muotokuvia.

  1. Tyylilliset ja tekniset ominaispiirteet?

Kreikan klassisen kauden taiteelle oli tyypillistä figuurien entistä vapaammat asennot, realistinen anatomia, plastisuus ja atleettisuuden ihannointi. Klassisella kaudella arkaainen hymy katosi. Varhaisklassisen kauden veistoksista puuttuivat voimakas liike ja tunteenilmaukset kun taas täysklassiselta ajalta eteenpäin liikevaikutelman sekä draperian eli kankaiden poimujen korostaminen lisääntyivät. Klassisen kauden vapaasti seisovia veistoksia voitiin tarkastella kaikilta suunnilta. Monet veistoksista olivat alun perin pronssiin valettuja, mutta ne ovat säilyneet jälkipolville vain lähinnä roomalaisina marmorikopioina. Klassisen kauden veistokset väritettiin maalaamalla. Kreikan klassisella kaudella harrastettiin maalaustaidetta, jossa pyrittiin ratkaisemaan kuvatilaan liittyviä perspektiiviongelmia. Jälkipolville maalaustaidetta on säilynyt ainoastaan maljakkomaalausten välityksellä. Uutta 400-l eaa. syntynyttä maljakkotyyppiä edustivat ns. hautalekythokset, joissa kuvaesitykset maalattiin valkoiselle pohjalle punaisin, ruskein ja sinisin sävyin. Maljakoita käytettiin pääsääntöisesti hautajaismenoissa ja niiden aihepiiri ei ollut mytologinen vaan kuvauksen kohteena oli pääsääntöisesti vainaja ja hänen omaisensa.

  1. Vaikutteet & esikuvat?

Kreikan klassinen kausi kehittyi arkaaisen kauden pohjalta.

  1. Myöhempi merkitys?

Antiikin Kreikan klassisen kauden teokset ovat vaikuttaneet erittäin voimakkaasti koko länsimaisen taiteen kehitykseen niin kuvataiteiden kuin arkkitehtuurinkin osalta.

  1. Arkkitehtuuri?

Kreikan klassinen kausi oli doorilaisen tyylin hegemoniaa, jonka ohella joonialainen tyyli lisäsi suosiotaan. Kauden lopulla syntyi kolmas, korinttilainen tyyli. Klassisella kaudella kaupunkien julkiset rakennukset saivat myös lopullisen normatiivisen rakenteensa. Temppelien arkkitehtuuri perustui staattisuuteen ja tektoniseen harmoniaan. Kreikan klassisen kauden temppeleiden rakentamisessa huomioitiin ihmisen näköhavainnon tuottamat virheet. Arkkitehdit tiesivät, että pystysuorat viivat näyttävät kaartuvan ja vaakasuorat viivat painuvan keskeltä notkolle. Tämän vuoksi antiikin temppeleihin tehtiin ns. optisia korjauksia. Esimerkiksi lattia kaartui kuperasti ja rakennuksen kulmiin sijoitettiin pylväitä tiheämmin kuin muualla. Pylväät kallistuivat sisäänpäin ja kulmissa olevat pylväät tehtiin hieman muita paksummiksi. Pylväät eivät myöskään suipentuneet tasaisesti ylöspäin vaan ne pullistuivat varren keskiosan alapuolelta. Klassisen kauden arkkitehtuurin huippuna pidetään Ateenan Akropolista, jonka rakennuskokonaisuuteen kuuluvat Parthenonin temppelin lisäksi Propylaian porttirakennukset, Athene Niken temppeli sekä Erekhteionin temppeli.

  1. Keskeiset taiteilijat?

Kuvanveisto: Myron, Polykleitos ja Feidias (täysklassinen kausi)

                     Praksiteles ja Lysippos (myöhäisklassinen kausi)

Arkkitehtuuri: Kallikrates

                      Iktinos

                      Mnesikles

  1. Keskeinen esimerkkiteos?

Kuvanveisto: Polykleitos: Keihäänkantaja (n. 450 eaa.).

                     Myronin Kiekonheittäjän (440 eaa.).

                     Feidias: Parthenonin temppelin veistoskoristelu (n 440 eaa.).

                     Praksiteles: Knidoksen Afrodite (340 eaa.).

Arkkitehtuuri: Kallikrates ja Iktinos: Parthenonin temppeli (447-432 eaa.).

  1. Historiallisia yhtymäkohtia?

400-l. eaa.: Rautaa valetaan ensimmäisen kerran Kiinassa.

468 eaa.: Sofokles voitti Ateenan näytelmäkilpailut.

 

Kirjallisuuslista:

Antiikin kulttuurihistoria: toim. Lilius, Lilja, Thesleff, Setälä, Suolahti, Kämäräinen. (1981).