Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

by huli — last modified Sep 09, 2010 05:00 PM

Hellenismillä tarkoitetaan ajanjaksoa Aleksanteri Suuren (365-323 eaa.) kuolemasta lähes ajanlaskun alkuun saakka. Osa hellenistisestä taiteesta sekoittuu ja on päällekkäinen Rooman taiteen kanssa. Hellenismin aikana taidekäsitykset muuttuivat, taide osittain maallistui ja sen piirissä veistoksia, rakennuksia ja maalauksia ryhdyttiin tarkastelemaan yksilöllisten taiteilijoiden tuotoksina.

  1. Aika, paikka ja syntykonteksti?

Kreikkalainen hellenismi sijoittuu ajallisesti vuosiin n. 330-30 eaa. Taiteen uusiksi keskuksiksi nousivat mm. Aleksandria ja Pergamon. Aleksanteri Suuren sota- ja valloitusretkien myötä kreikkalainen kulttuuri ja kieli levisivät laajalle Välimeren ja Lähi-idän alueille sulauttaen itseensä vastaavasti itäisiä vaikutteita. Tämän seurauksena sai alkunsa hellenismin ylikansallinen kulttuuri.

  1. Keskeiset pyrkimykset?

Kreikkalaisen hellenismin taiteen keskeisenä pyrkimyksenä oli suuruus ja mahtavuus, joka syrjäytti klassisen kohtuullisuuden ja sopusuhtaisuuden. Hellenismin taiteessa kaanonien aika oli ohi ja sen piirissä pyrittiin yhä selvemmin naturalistisuuteen ihanteellisuuden sijaan.

  1. Aiheet?

Kreikkalaisen hellenismin taiteessa aiheet maallistuivat. Mahtipontisten mytologisten aiheiden rinnalle nousivat allegoriset aiheet sekä laatukuvamaiset esitykset, erityisesti lapsi- ja eläinaiheet. Suosituksi aiheeksi nousi myös muotokuvaus, jossa pyrittiin ilmaisemaan kasvojen eri tunnetiloja ja mallin yksilöllisiä piirteitä. Hallitsijamuotokuvat olivat hellenismin uusi keksintö.

  1. Tyylilliset ja tekniset ominaispiirteet?

Tyylillisesti kreikkalaisen hellenismin taide voidaan jakaa kolmeen eri suuntaukseen: realistiseen, ekspressiiviseen ja eklektiseen ns. uusattikalaiseen koulukuntaan. Realismin piirissä hallitsevina teemoina olivat yksilöllisyys ja naturalistisuus, jotka ilmenivät erityisesti muotokuvataiteessa. Ekspressiivisessä taiteessa keskeistä oli dekoratiivisuus ja mahtipontisuus, joka näkyi mm. figuurien lihaksien, kasvojen ilmeiden, asentojen ja pukujen laskostusten korostamisessa. Uusattikalaiselle koulukunnalle oli puolestaan ominaista, että se valmisti roomalaisille kopioita Kreikan klassisen kauden päätöistä. Klassisen kauden hengessä sen piirissä tehtiin myös menneen ajan tyyliä jäljitteleviä pastisseja. Kuvanveiston uutena ilmiönä olivat sarkofagit, eli marmorista tai muusta kivilajista valmistetut koristeelliset hauta-arkut.

  1. Vaikutteet & esikuvat?

Kreikan hellenistinen taide sai vaikutteita niin idästä kuin lännestäkin ja klassisen kauden taiteilijoita pidettiin yleisesti esikuvina. Myös uudet filosofiset suuntaukset, Aristoteleen ajatukset, stoalaisuus ja epikurolaisuus vaikuttivat hellenistiseen taiteeseen.

  1. Myöhempi merkitys?

Rooma piti hellenismiä esikuvanaan, joka heijastui myöhemmin voimakkaasti länsimaiseen taiteeseen erityisesti renessanssin kautta.

  1. Arkkitehtuuri?

Kreikkalaisen hellenismin arkkitehtuurille oli ominaista muodon moninaisuus ja mahtipontisuus, mikä näkyi erityisesti rakennusten suurentuneessa koossa. Kaupunkien monumentaalirakentaminen lisääntyi, jonka seurauksena syntyi esim. uusia teattereita ja stadioneita. Joonialainen tyyli oli suosiossa ja sen rinnalle nousi korinttilainen tyyli. Toisaalta hellenismin arkkitehtuurille oli tyypillistä klassisella kaudella kanonisoiduista arkkitehtuurin säännöistä luopuminen. Koristeaiheita otettiin eri järjestelmistä, entisten aiheiden rinnalle tuli uusia ja järjestelmien suhteita muuteltiin. Hellenistisen ajan kreikkalaisia rakennuksia on säilynyt niukasti.

  1. Keskeiset taiteilijat?

Kreikkalaisen hellenismin taiteilijoita ei juurikaan tunneta nimeltä.

  1. Keskeinen esimerkkiteos?

Kuvanveisto:  Samothraken Nike (n.190 eaa.).

                     Nukkuva fauni (n.220-210 eaa.).

  1. Historiallisia yhtymäkohtia?

240 eaa.: Halleyn komeetta ohitti maan.

100 eaa.: Julius Caesar syntyy.

      Kirjallisuuslista:

Antiikin kulttuurihistoria: toim. Lilius, Lilja, Thesleff, Setälä, Suolahti, Kämäräinen. (1981).