tekijä: Antti Samuli Vallius Viimeisin muutos torstai 09. syyskuuta 2010, 17.00

Impressionismilla tarkoitetaan alun perin ranskalaista taidesuuntaus, jonka piirissä olleita taiteilijoita kutsuttiin impressionisteiksi. Sittemmin termiä on käytetty yleisnimityksenä taiteesta, jossa aiheen visuaalinen vaikutelma nostetaan muotoa tärkeämmäksi tekijäksi.

  1. Aika, paikka ja syntykonteksti?

Impressionismi syntyi Ranskassa 1860-luvun lopulla ja sen kultakautena oli 1870-luku. 1880-luvun lopulla suuntauksen taiteilijat hajaantuivat, mutta tyylisuunta sai yleisempää kannatusta ja levisi laajalle aina Yhdysvaltoihin saakka. Impressionismin syntyyn vaikutti ranskalaisen maalaustaiteen valtavirrasta poikenneiden taitelijoiden kyllästyminen virallista, akateemista taidemaailmaa kohtaan sekä ulkoilmamaalauksen kehittyminen. Vuonna 1863 järjestetty näyttely, joka koostui virallisen salongin juryn hylkäämistä teoksista, toimi lähtölaukauksena impressionistien ja muiden riippumattomien taiteilijoiden myöhemmälle näyttelytoiminnalle. Suuntauksen taiteilijoita ryhdyttiin nimittämään pilkallisesti impressionisteiksi heidän ensimmäisen oman näyttelynsä jälkeen vuonna 1874. Vuonna 1877 taiteilijat ottivat itse käyttöön kyseisen nimityksen.

  1. Keskeiset pyrkimykset?

Vaikka impressionisteiksi luetut taiteilijat jakoivat löyhästi idean samankaltaisten teknisten menettelytapojen käytöstä, he eivät kuitenkaan muodostaneet yhteistä esteettistä teoriaa tai ohjelmallista koulukuntaa. Tosin he järjestivät useita yhteisiä näyttelyitä. Suuntaus vastusti erityisesti akateemista studiomaalausta sekä romantiikan taidekäsitystä, jonka mukaan taiteilijan tunteiden välittäminen oli tärkeintä ja luonnon havainnointi toissijaista. Impressionistit ajattelivat päinvastoin. Heille taiteilijan tunne- ja mielentilat olivat yhdentekeviä ja huomio keskittyi luonnossa esiintyvien hetkellisten liike-, väri-, ilma-, ja valovaikutelmien kuvaamiseen. Impressionismi voidaan mieltää yleisesti realismin viimeisenä vaiheena, jossa todellisuus pyrittiin kuvaamaan sellaisena kuin se nähtiin.

  1. Aiheet?

Taidesuuntauksen keskeisiä aiheita olivat valon vaikutuksen tutkimiseen hyvin soveltuvat maisemat sekä modernin elämän kuvaukset. Suosittuja olivat ulkoilma-aiheet, kuten esim. katunäkymät, sekä porvariston suosimat huvittelupaikat. Ylipäänsä impressionistit kuvasivat ”arvotonta” aihemaailmaa, jossa värit ja valo muodostuivat aihetta tärkeämmiksi tekijöiksi.

  1. Tyylilliset ja tekniset ominaispiirteet?

Impressionistien yleensä pienikokoisissa maalauksissa korostettiin hetkellistä valoa, tunnelmaa tai liikettä. Maalarit käyttivät pääsääntöisesti puhtaita ja intensiivisiä värejä. Impressionisteille ominaista oli viimeistelemätön muotokieli, joka jätti siveltimenvedot näkyviin. Tyyli näyttäytyi omana aikanaan akateemisen tarkkaan maalaukseen tottuneelle yleisölle äärimmäisen modernilta. Impressionistit maalasivat usein teoksensa ulkona valmiiksi asti (tosin esim. Degas maalasi pääsääntöisesti ateljeessaan). Ulkoilmamaalaus oli helpottunut uusien keksintöjen, eli metallituubeihin pakattujen värien sekä muiden liikuteltaviksi ja kevyiksi suunniteltujen maalausvälineiden myötä. Yleisenä menetelmänä oli se, että taiteilijan tuli rajoittua maalaamaan sitä mikä maalauspaikalla ja -hetkellä sisältyi hänen näkökenttäänsä. Suuntauksen taiteilijat hylkäsivät keskeisperspektiivin ja väriharmoniat. Impressionistisissa teoksissa viivaperspektiivin korvasi valöörimaalauksessa ilma- ja valoperspektiivi.

  1. Vaikutteet & esikuvat?

Vanhemmasta taiteesta impressionismin esikuviksi on luettu mm. Tizianin (1485-90-1576), Tintoretton (1519-1594) ja Goyan (1746-1828) teokset, mutta välittömin vaikutus oli kuitenkin Gustave Courbetin (1819-1877) ja Barbizonin koulukunnan sekä Delacroixin (1798-1863), Turnerin (1775-1851) ja Constablen (1776-1837) taiteella. Lisäksi vaikutteina toimivat japanilainen puupiirrostaide, aikansa tieteellinen realismi ja etenkin silmän ja näkemisen sekä värin luonnontieteellinen tutkimus.

  1. Myöhempi merkitys?

Impressionistien käyttämä tekniikka vapautti myös akateemista taidetta 1880-luvulla (juste milieu). Sen vaikutus näkyi kaikkialla Euroopassa, jossa impressionismin esimerkin mukaan ryhdyttiin kirkastamaan palettia ja maalaamaan vapaammin. Impressionismia pidetään vaikutusvoimaisimpana 1800-luvun taidesuuntana. Impressionismi synnytti myös vastareaktioita, jotka kritisoivat suuntauksen älyllisyyden vieroksumista. Tämä loi pohjan jälki-impressionistisille taidesuuntauksille.

  1. Arkkitehtuuri?

Ei yhteyttä arkkitehtuuriin.

  1. Keskeiset taiteilijat?

Camille Pissarro (1830-1903)

Edouard Manet (1832-1883)

Edgar Degas (1834-1917)

Paul Cézanne (1839-1906)

Alfred Sisley (1839-1899)

Claude Monet (1840-1926)

Fréderic Bazille (1841-1870)

Berthe Morisot (1841-1895)

Pierre-Auguste Renoir (1841-1919)

Gustave Gaillebotte (1848-1894)

Auguste Rodin (1840-1917)

  1. Keskeinen esimerkkiteos?

Claude Monet: Vaikutelma, auringonnousu (Impression: Soleil levant) (1872)

  1. Historiallisia yhtymäkohtia?

1860: Alfred Nobel keksi dynamiitin.

1872: Piet Mondrian syntyy.

 

Kirjallisuuslista: