tekijä: Antti Samuli Vallius Viimeisin muutos torstai 09. syyskuuta 2010, 17.00

Art deco (”les arts décoratifs”, koristetaide) -termillä tarkoitetaan 1900-luvun alkupuoliskolla esiintynyttä sisustus- ja koristelutyyliä. Tyylistä on käytetty myös nimityksiä ”Aztec airways”, ”Jazz modern”, ”Modernistic functional”  sekä ”Style 1925”, ”la Mode 1925” ja ”Paris 25”, viitaten Pariisissa vuonna 1925 järjestettyyn Exposition Internationale des Arts Décoratifs et Industriels Modernes -näyttelyyn. Art deco oli ”anonyymin massatuotannon esineistön tyyli”, joka vaikutti kaikkialla visuaalisessa kulttuurissa – kuvataiteessa, elokuvissa, muodissa, kampauksissa, käsilaukuissa, kengissä, lampunjaloissa, hotelleissa, elokuvateattereissa ja valtamerilaivoissa.

  1. Aika, paikka ja syntykonteksti?

Art decon keskeisin aikakausi sijoittui vuosille 1918-1939, jolloin se esiintyi funktionalismin rinnalla. Alun perin tyyli kehittyi Ranskassa, mutta se omaksuttiin nopeasti myös Yhdysvaltoihin, jossa se kehittyi omaan suuntaansa. Tyyli polveutui art nouveausta, mutta toimi myös sen vastareaktiona.

  1. Keskeiset pyrkimykset?

Ranskalaisten suunnittelijoiden keskeisenä pyrkimyksenä oli kehittää art decosta uusi ja moderni koristetyyli vuoden 1925 näyttelyyn. Tosin monet art decon tyylilliset elementit olivat olleet käytössä ja suosittuja jo kymmenisen vuotta aiemmin.

  1. Aiheet?

Art decon keskeisinä kiinnostuksen kohteina toimivat aikakauden symbolit kuten jazz, pilvenpiirtäjät, valtamerilaivat, koneromantiikka ja toisaalta yksilölliset taidekäsityön tuotteet. Kuten art nouveaussakin, art decossa käytettiin koriste-elementteinä luonnonmuotoja, mutta hillitymmin, tyyliteltyinä ja geometrisoituina. Ornamenteissa käytettiin V- ja siksak-muotoja, auringonsäteitä, kirkkaita geometrisia kuvioita sekä kukka-aiheita.

  1. Tyylilliset ja tekniset ominaispiirteet?

Art deco -kuvat olivat voimakkaan kaksiulotteisia, laakeita ja abstrahoituja. Sen piirissä alettiin käyttää tummia ja intensiivisiä värejä vastareaktiona art nouveaun vaaleille sävyille. Huonekalumuotoilussa käytettiin Ranskan siirtomaista tuotuja eksoottisia ja ylellisiä materiaaliyhdistelmiä, kuten eebenpuuta, palmuja, ruusupuuta, norsunluuta ja helmiäistä. Tyylin esteettisyys perustui tekstuurien ja materiaalien kontrasteihin sekä monimutkaisiin tekniikoihin. Teknologian kehitys mahdollisti uusien materiaalien käytön, ja yksi monipuolisimmista oli ensimmäinen synteettinen muovi, bakeliitti. Bakeliittiesineiden muottivalmistus tarjosi uusia mahdollisuuksia dekoraatiolle ja toisaalta virtaviivaisti esineiden muotoja. Sitä arvostettiin materiaalina, eikä se jäänyt pelkästään massatuotantoon sopivaksi edulliseksi vaihtoehdoksi, vaan sitä käytettiin myös arvoesineissä ja koruissa. Myös kromattuja metalleja käytettiin taideteollisuusesineiden viimeistelyyn aina teräksisistä putkihuonekaluista cocktailsekoittimien ja kodinkoneiden yksityiskohtiin asti.

  1. Vaikutteet & esikuvat?

Vaikutteita art decoon otettiin art nouveausta, kubismista, funktionalismista, Bauhausista, venäläisestä baletista, Amerikan intiaanitaiteesta, primitiivisestä taiteesta ja kaukomaiden eksotiikasta. Myös Tutankhamonin hautalöytö vuonna 1922 antoi tyylille runsaasti egypti-aiheisia virikkeitä.

  1. Myöhempi merkitys?

Art deco -tyylin kirkkaiden värien ja rohkeiden muotojen on nähty vaikuttaneen osittain poptaiteen syntyyn.

  1. Kuvataide?

Art deco -tyylistä kuvastoa käytettiin ajan kuvataiteissa kuten esim. graafisessa suunnittelussa ja julistetaiteessa. Tunnetuimpia tyylin taiteilijoita olivat puolalaissyntyinen Tamara de Lempicka ja yhdysvaltalainen veistäjä Paul Manship.

  1. Arkkitehtuuri?

Art decoa ei pidä ajatella arkkitehtonisena tyylinä, vaan pikemminkin pintaornamenttina. New Yorkissa sijaitsevassa Chrysler Buildingissa (William Van Alen, 1930) on art decomaisia koriste-elementtejä sen ylimmissä kerroksissa. Myös rakennuksen ala-aula on koristeltu kalliilla marmorilla ja hissin oviin on tehty intarsia-tekniikalla papyruksen kukan muotoisia koristeaiheita. Sen katsotaankin olevan art deco -tyylin mestariteos. Art deco -arkkitehti käytti rakennuksissa rikkaita pintoja, rakennusornamentteja ja moniväritehosteita. 1930-luvun puoliväliin mennessä art deco syrjäytyi horisontaalisen, virtaviivaisen, nopeutta ja teknologista utopiaa ihannoivan tyylin tieltä. Suomessa art decomaisia sisustuskoristeita ja -esineitä on käytetty mm. J. S. Sirénin suunnittelemassa Eduskuntatalossa (1926 – 1931), elokuvateatteri Orionin aulassa sekä Birger Carlstedtin Chat doré -kahvilan sisustusluonnoksessa. Myös Eliel Saarisen suunnittelemissa huonekaluissa sekä käyttöesineissä voidaan nähdä art decon vaikutteita.

  1. Keskeiset taiteilijat?

Réne Lalique (1860-1945)

William Van Alen (1883-1954)

Tamara de Lempicka (1898-1980)

Adolphe Mouron, ”Cassandre” (1901-1968)

  1. Keskeinen esimerkkiteos?

William Van Alen: Chrysler Building, New York (1930).

  1. Historiallisia yhtymäkohtia?

1922: Ensimmäinen onnistunut diabeteksen insuliinihoito.

1929: Oscar-palkintoja alettiin jakaa.

 

 

Kirjallisuuslista:

Art deco 1918-1939 : modernia eksotiikkaa. Toimitus: Marianne Aav, Jukka Savolainen, Eeva Viljanen. Helsinki : Designmuseo, 2005.