by Antti Samuli Vallius last modified Sep 09, 2010 05:00 PM

Abstraktilla ekspressionismilla tarkoitetaan Amerikassa Toisen maailmansodan jälkeen syntynyttä taidesuuntausta, joka on yleisesti jaettu kahteen alalajiin: roiske- tai elemaalaukseen (action painting) ja värikenttämaalaukseen (colour field painting). Suuntaukseen kuuluviksi luetuilla taiteilijoilla ei ollut yhteistä ohjelmaa ja heidän teoksensa erosivat usein myös tyylillisesti toisistaan. Abstraktia ekspressionismia pidetään taidekriitikoiden (kuten esim. Harold Rosenbergin) nimeämänä ja määrittelemänä tyylisuuntana.

  1. Aika, paikka ja syntykonteksti?

Termi otettiin tässä yhteydessä käyttöön vuonna 1946 kuvaamaan newyorkilaismaalareiden ei-geometrisia, ei-esittäviä teoksia (ensimmäisen kerran termiä oli käytetty 1929 kuvaamaan Wassily Kandinskyn vuosien 1910-1914 välisenä aikana valmistuneita teoksia). Taidesuuntaus kukoisti 1940-ja 50-luvuilla ja saavutti huippunsa 1960-luvun alussa. Abstrakti ekspressionismi säilyi pääsääntöisesti amerikkalaisena taidesuuntauksena. Suuntauksen syntymisen kannalta tärkeitä toimijoita olivat New Yorkissa taidekoulun opettajana toiminut maalari Hans Hofmann (1880-1966) ja armenialaista syntyperää ollut taiteilija Arshile Gorsky (1905-48). He toimivat linkkeinä eurooppalaisen modernin taiteen ja amerikkalaisten nuorten taiteilijoiden välillä. Hofmannin ja Gorskyn pyrkimyksenä oli maalauksellisuuden ja abstraktion yhdistäminen.

  1. Keskeiset pyrkimykset?

Abstraktin ekspressionismin taiteilijoiden yhteisenä nimittäjänä toimi taiteen tekemisen mentaliteetti, jossa vastustettiin perinteisiä tyylejä ja ennalta suunniteltua teknistä suoritusta. Itseilmaisussa pyrittiin spontaanisuuteen ja vaistonvaraisuuteen sekä taiteilijan havainnon ja tunnetilojen yhdistämiseen kuvallisin keinoin.

  1. Aiheet?

Abstraktin ekspressionismin aiheet vaihtelivat aina yksivärisistä väripinnoista rujosti esitettyihin ihmisfiguureihin. Roiske- tai elemaalauksen aiheena oli itse maalausprosessi, jolloin teos ilmaisi sen energian, jännitteen ja eleen, josta se oli saanut muotonsa.

  1. Tyylilliset ja tekniset ominaispiirteet?

Useita suuntauksen taiteilijoita yhdistäneenä tyylillisenä ominaispiirteenä oli spontaani ja raju maalaustapa, jossa värin annettiin hallita muotoa. Monet taiteilijat työstivät suurikokoisia teoksia. Roiske- tai elemaalauksessa väriä tiputettiin, valutettiin ja roiskittiin yleensä lattialle asetetulle kankaalle.

  1. Vaikutteet & esikuvat?

Monimuotoisuudestaan johtuen abstraktin ekspressionismin vaikutteiksi voidaan lukea laajasti koko eurooppalainen modernitaide. Lisäksi tyylisuunta haki vaikutteita mm. primitiivisestä taiteesta (esim. intiaanien hiekkamaalaukset vaikuttivat Pollockin työskentelyyn), zen-buddhismista ja syvyyspsykologiasta (C.G. Jungin teoriat).

  1. Myöhempi merkitys?

Abstraktista ekspressionismista tuli ensimmäinen amerikkalainen kuvataiteen suuntaus, joka saavutti kansainvälisen statuksen. Sen on nähty vaikuttaneen eurooppalaiseen 1950-ja 60-luvun taiteeseen, kuten esim. informalismiin ja tasismiin.

  1. Arkkitehtuuri?

Taidesuuntauksella ei ollut yhteyksiä arkkitehtuuriin.

  1. Keskeiset taiteilijat?

Roiske- tai elemaalaus: Jackson Pollock (1912-1956)

                                     Franz Kline (1910-1962)

                                     Willem de Kooning (1904-1997)

Värikenttämaalaus: Clyfford Still (1904-1980)

                                Barnett Newman (1905-1970)

                                Mark Rothko (1903-1970)

Kuvanveisto: David Smith (1906-1965)

  1. Keskeinen esimerkkiteos?

Roiske- tai elemaalaus: Jackson Pollock: Syysrytmejä (1950).

Värikenttämaalaus: Barnett Newman: Vir Heroicus Sublimis (1950-1951).

  1. Historiallisia yhtymäkohtia?

1946: YK:n ensimmäinen kokous.

1950: Korean sota alkoi.

 

 

Kirjallisuuslista: