by Antti Samuli Vallius last modified Sep 09, 2010 05:00 PM

Performanssilla tarkoitetaan useita eri taiteenlajeja yhdistävää kokonaisvaltaista tapahtumaa, jossa voidaan käyttää hyväksi kuvataiteita, runoutta, kirjallisuutta, tanssia, teatteria, musiikkia, elokuvaa ym. taiteellisia ilmaisukeinoja. Performanssia ja happeningia on toisinaan käytetty synonyymeina. Erotuksena happeningista performanssi tarkoittaa yleensä teatterimaisempaa, suunniteltua esitystä, johon yleisön ei odoteta samalla tavoin toiminnallisesti osallistuvan kuin happeningiin.

        1. Aika, paikka ja syntykonteksti?

Performanssi- ja happeningtaide syntyivät 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Aluksi shokeeraava taidemuoto on sittemmin vakiinnuttanut asemansa länsimaisessa taiteessa ja erityisesti 1980-luvulla siitä tuli erittäin suosittua. Performanssin ja happeningin syntyyn vaikuttaneena tekijänä voidaan pitää yhdysvaltalaista kokeellista taidekoulua Black Mountain Collegea. Vuonna 1962 perustettiin kansainvälinen kokeileva taideryhmä Fluxus, joka levitti performanssi- ja happeningtaidetta Eurooppaan ja Japaniin.

        2. Keskeiset pyrkimykset?

Performanssitaiteen keskeisenä pyrkimyksenä on ollut luoda tapahtuma, jossa itse luova toiminta näyttäytyy taideteoksena. Lisäksi performanssitaide on aina ollut kokeilevaa ja tuottanut vastakuvia korkeakulttuuriksi katsotuille taideteoksille. Sen avulla on rikottu perinteisiä arvoja, taiteen kategorioita ja luotu perinteistä vapaata taideilmaisua. Performanssitaiteilijat ovat usein teoksillaan kritikoineet taiteilijan roolia, perinteistä taidekäsitystä ja yhteiskunnassa ja sen arvoissa havaitsemiaan epäkohtia.

        3. Aiheet?

Performanssitaiteen aiheisto voi olla hyvin moninaista. Suuntauksen suosituiksi aiheiksi voidaan kuitenkin nostaa esim. erilaiset tärkeät yhteiskunnalliset aiheet sekä feminismi, kehollisuus ja sukupuolisuus.

        4. Tyylilliset ja tekniset ominaispiirteet?

Performanssitaiteessa teoksen voi esittää joko taiteilija yksin tai taiteilijaryhmä. Samoin teoksen kesto voi vaihdella muutamasta minuutista monituntiseen tapahtumaan. Myös performanssin toteutus voi olla vain sarja vähäisiä eleitä tai mahtipontinen visuaalinen spektaakkeli. Performanssi voidaan toteuttaa spontaanisti improvisoiden tai se voi noudattaa tarkkaa käsikirjoitusta, jota on harjoiteltu etukäteen. Tila ja aika ovat performanssin keskeisiä elementtejä ja vaikuttavat sen ainutkertaiseen kokemiseen. Ainutkertainen esitystilanne luo uniikin kontaktin taiteilijan ja yleisön välille. Toisinaan yleisön myös voidaan odottaa osallistuvan esityksen kulkuun. Läsnäolon tuntua luo myös se, että performanssissa taiteilija on usein itse oma teoksensa ja taiteilijan oma keho otetaan osaksi esitystä. Korostunutta kehon käyttöä taiteen materiaalina kutsutaan body-artiksi. Hetkellisyydestään johtuen performanssit dokumentoidaan usein filmaten, videoiden tai valokuvaten.

     5. Vaikutteet & esikuvat?

Performanssitaide sai vaikutteita futurismista, dadasta ja surrealismista. Myös käsitetaiteella on ollut läheinen suhde performanssitaiteeseen. Lisäksi suuntaus on saanut vaikutteita esim. teatterista, konserteista, populaarikulttuurista ja myös vanhoista rituaaleista.

              6. Myöhempi merkitys?

Performanssitaide on antanut vaikutteita mm. myöhemmille teatteri-, tanssi- ja ooppera-liikkeille.

              7. Arkkitehtuuri?

Suuntauksessa ei esiintynyt arkkitehtuuria.

              8. Keskeiset taiteilijat?

John Cage (1912-1992)

Joseph Beuys (1921-1986)

Yoko Ono (s.1933)

Laurie Anderson (s.1947)

Roi Vaara (s.1953)

               9. Keskeinen esimerkkiteos?

Joseph Beuys: Kuinka selittää kuvia kuolleelle jänikselle (1965).

               10. Historiallisia yhtymäkohtia?

1965: Aleksei Leonov suoritti ensimmäisen avaruuskävelyn.

1980: CNN aloitti uutislähetykset.

 

             

 

               Kirjallisuuslista: