Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Laintulkinta

tekijä: erkkia — Viimeisin muutos perjantai 21. tammikuuta 2011, 14.12

Salassapidon soveltaminen

 

Ilmaisukielto. Viranomaisen asettama ilmaisukielto voi olla hyödyllinen keino estää keskeneräisten asioiden tarkoitukseton leviäminen. Esimerkiksi esitutkinnassa asianosainen on oikeutettu saamaan viranomaiselta tietoja, jos niiden antaminen on rikostutkinnan kannalta mahdollista, ja jos tiedot voivat vaikuttaa asianosaisen asioiden käsittelyyn. Tutkinnan johtaja voi kuitenkin kieltää osapuolta ilmaisemasta saamiaan tietoja ulkopuolisille, mikäli kertominen voi haitata rikoksen selvittämistä. (EOA 2258/2003)

Salassapidon perustelu. Hallinnon avoimuuden periaate edellytti, että salassa pitämistä koskeva päätös olisi pitänyt perustella selkeästi, koska salassapitovelvollisuus oli tulkinnanvarainen. (OKA 16.7.1993)

Salassapidettävä oikeudenistunto. Ulkopuolisten on mahdotonta arvioida salassapitoperusteiden laillisuutta jos tuomioistuin on määrännyt kaiken oikeudenkäyntiaineistonsa salassa pidettäväksi. Päättäessään käsitellä asian suljetuin ovin tuomioistuimella on mahdollisuus muotoilla perustelunsa salaamiselle siten, että ulkopuolinenkin voi sen ymmärtää eikä salassapito menetä merkitystään. (EOA 586/2002)

Salassapidon vahinkoedellytysarviointi. Viranomainen oli menetellyt väärin määrätessään siltä pyydetyn lausunnon ehdottomasti salassa pidettäväksi, ilman että olisi tehnyt salassapidolta edellytettävää vahinkoedellytysarviointia. Päättäessään olla luovuttamatta kysyttyä asiakirjaa viranomainen oli kuitenkin toiminut harkintavaltansa asettamissa rajoissa. Tapauksessa luottamustoimessa oleva henkilö oli pyytänyt Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta sairaalan osastoa koskevan asiantuntijalausunnon. Asiantuntijalausunto oli alun perin tilattu sairaalan osaston toimintaa koskeneen kantelun vuoksi. Oikeusturvakeskus oli kieltäytynyt luovuttamasta lausuntoa, koska oli katsonut sen voivan aiheuttaa kärsimystä tai vahinkoa asianosallisille tai vaikeuttavan tapauksen tutkintaa. (EOA 1699/2000)

Päätöksen riittävä perusteleminen. Viranomainen ei voinut perustella tekemäänsä salassapitopäätöstä pelkästään viittaamalla yksittäiseen lainkohtaan. Päätös olisi pitänyt perustella sellaisilla tosiseikoilla, joiden avulla voitaisiin arvioida, olisiko tietopyynnön kohteena olleiden asiakirjojen luovuttamisesta voinut aiheutua epäiltyä vahinkoa. (KHO 637/1/00)

Yksityiskohtaiset perustelut. Viranomaisen olisi tullut esittää ne oikeudelliset perusteet, joihin sen tekemä kielteinen päätös oli perustunut kulloinkin kyseessä olevien tunnistetietojen kohdalla. Tapauksessa vakuutusoikeus ei ollut perustellut tietopyynnöstä antamaansa päätöstä asia- tai asiaryhmäkohtaisesti. Viittaukset salassapitoon oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain ja viranomaisten julkisuudesta annetun lain perusteella eivät olleet riittäviä. (KHO 3300 /20.11.2009)

Käräjäoikeuden istunto ja tuomio. Vaikka oikeudenistunto ja asian käsittely voitiin määrätä salaiseksi, salassapitoa ei voitu automaattisesti soveltaa oikeinkäynnin tuomioon. Tuomion kirjoittamiseen ei liittynyt vastaavanlaista yllätystekijää ja julkisista seikoista oli mahdollista erottaa salassa pidettävät osiot ja määrätä tuomio salassa pidettäväksi vain niiden osalta. Oikeudenkäynnin kuluessa olisi sen sijaan voinut olla vaikeaa ennakoida oikeudenkäynnin kulkua niin hyvin, että salassa pidettävät asiat eivät olisi yllättäen tulleet esille. (OKA 1056/1/03 /27.9.2004)

Asiakirjakohtainen julkisuusharkinta. Asia palautettiin viranomaiselle käsiteltäväksi uudelleen, koska se ei ollut arvioinut salaustarvetta asiakirjakohtaisesti. Tapauksessa Ilmailulaitokselta oli pyydetty kopioita hallituksen kokouspöytäkirjoista vuoden ajalta. Se ei ollut luovuttanut asiakirjoja vetoamalla siihen, että ilmailulaitoksen hallitus käsittelee liiketaloudellista päätöksentekoa koskevia asioita. (Helsingin HAO 05/0997/2 /2.11.2005)

Vetoaminen aiempaan oikeuskäsittelyyn. Viranomaisen on ratkaistava siltä pyydettyjen asiakirjojen julkisuus kunkin asiakirjan kohdalla erikseen, eikä päätöksen tekemiseksi riitä vetoaminen asiassa aiemmin tehtyyn oikeuden ratkaisuun. Opetuslautakunta ei voinut hylätä tietoimiston aineistopyyntöä kouluarviointituloksista vetoamalla Turun hallinto-oikeuden aiemmin tekemään päätökseen. (Turun HAO 06/0709/2 /13.10.2006)

 

Sähköpostiliikenne. Viranomaisen keskinäinen ja viranomaisen ja asiakkaan välinen sähköposti voi sisältää muutakin kuin pelkästään viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laadittua aineistoa. Tapauksessa verovelvollinen oli pyytänyt verovirastolta tietoja kaikesta aineistosta, joka liittyi hänen verojensa perintään verovuosilta 2001 ja 2002 ja oli päivätty ennen vuoden 2004 loppua. Verovirasto oli kieltäytynyt tietopyynnöstä vetoamalla sen ylimalkaisuuteen ja siihen, että verohallinnon sähköpostiliikenne oli verrattavissa sisäistä työskentelyä varten laadittuihin asiakirjoihin. (Helsingin HAO 07/0141/2 /13.2.2007)

Salassapitositoumusten merkitys. Tieto asiakirjasta olisi pitänyt antaa hakijoilla riippumatta asiasta tehdystä salassapitositoumuksesta. Velvollisuus tietojen salassapitoon syntyy vain suoraan lain pohjalta. (OKA 31.7.1995)

Konkurssipesän pesänhoitaja. Konkurssipesän pesänhoitaja oli pyytänyt verovirastolta jäljennöksiä kahden yksityishenkilön ja yritystensä veroilmoituksista ja vahvistetuista verolipuista. Verovirasto oli hylännyt tietopyynnön tulkitsemalla tiedonsaantioikeuden rajoittuvan vain konkurssivelallisen omiin verotustietoihin. Tietopyyntöä ei voitu kuitenkaan hylätä tällä perusteella, koska esitettyä rajausta ei verojulkisuuslaissa ole. Lisäksi supistavalle tulkinnalle ei ollut perustetta, koska tarkoitus oli edistää pesän selvittämistä. Hallinto-oikeus ei ottanut kantaa siihen, olivatko muut tietojen luovutuksen edellytykset mahdollisesti voimassa ja palautti asian veroviraston käsittelyyn. (Helsingin HAO 06/0362/2 /10.4.2006)

Mahdollisuus väärinkäsityksiin. Jäljennöksen saamista Kansaneläkelaitoksen valvontatilintarkastuspöytäkirjoista ei voitu hylätä sillä perusteella, että raporttien julkistaminen sellaisenaan olisi voinut johtaa väärinkäsityksiin tai heikentää luottamusta Kelan toimintaa kohtaan. Salaamisen perusteita ei olleet myöskään Kelan ja sen yksittäisten yksiköiden todennäköinen kielteinen leimautuminen tai se, että salassa pidettävän aineiston erottelu olisi ollut vaivalloista. (KHO 87/22.1.2001)