Lain tarkoitus

Julkisuuslailla on selkeä liitäntä julkisyhteisön toimintaan, asioiden käsittelyyn viranomaisessa ja julkisen vallan käyttöön. Tarkoituksena on, että julkisen vallan ja varojen käyttöä voitaisiin valvoa mahdollisimmin hyvin. Tarkat tiedot viranomaisten toiminnasta parantavat kansalaisten mahdollisuuksia muodostaa oma mielipide viranomaisten toiminnasta. Toisaalta ne antavat heille myös mahdollisuuden valvoa omia oikeuksia ja etuja. Tämäntapainen viranomaistoiminnan valvonta ja kommentointi on luontevaa etenkin medialle, joka pystyy tuottamansa julkisuuden kautta toteuttamaan käytännössä yhteisöjen valvontamahdollisuuksia. Lain sanamuoto kannattaa mieltää pelkän mahdollisuuden toteamisen ohella myös oikeutetuksi tiedonhankinnan keinoksi ja journalismissa sovellettavaksi toimintamalliksi.

Valvonnan avulla voidaan myös ennakoida viranomaistoimintaa ja ehkäistä ennakolta viranomaisen mahdollista epäasiallista toimintaa. Lain tarkoituksena on, että viranomaisen tuottama ja hallitsema tieto saataisiin osaksi yhteiskunnallista keskustelua ja tätä kautta monipuolisemman käsittelyn ja päätöksenteon kohteeksi.

Viranomaistoiminnan läpinäkyvyyden ansioista myös asiointi viranomaisessa helpottuisi. Luotettavan tiedon pohjalta voitaisiin arvioida viranomaistoiminnan uskottavuutta ja oikeutusta.

Viranomaiselta edellytetään avoimuutta kertoa ja tiedottaa hallussaan olevasta tiedosta sen tallentamismuodosta riippumatta. Tiedon ei tarvitse olla edes tallennettuna asiakirjaan. Toisaalta vaitiolovelvollisuus koskee myös tämänlaatuista tietoa.

Julkisuusalan soveltamisessa korostuvat ihmisten oikeudet tietoon, tiedonsaantioikeuksien rajoitukset ja viranomaisen velvollisuudet toteuttaa julkisuusperiaatetta.

Julkisuuslaki on perustuslaissa säädettyä perusoikeutta toteuttava yleislaki, josta voidaan poiketa vain erityissäännöksin. Laissa kiteytetäänkin paitsi julkisuuden myös salassapidon yleiset perusteet. Erityissäännösten perusteella tiedonsaantia voidaan rajoittaa kuitenkin vain erikseen ja välttämättömistä syistä.

Erityissäännökset syrjäyttävät julkisuuslain takaamat tiedonsaantimahdollisuudet vain siltä osin kuin ne selvästi poikkeavat julkisuuslaista. Esimerkiksi henkilötietojen luovuttamiselle asettavat omia rajoituksiaan henkilötietolaki, verotustietojen luovuttamiselle laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta ja tietojen käyttämiselle rikoslaki ja tekijänoikeuslaki.

Potilaslaki antaa asianosaiselle oikeuden tiedonsaantiin potilaskertomusista, jotka sisällään ovat salassa pidettävää aineistoa. Euroopan Unionin Suomeakin koskevien asiakirjojen julkisuutta voidaan joissakin tilanteissa säädellä suomalaisen julkisuuslain sijasta EU-asetuksella. Lähtökohtana kuitenkin on, että komission asetuksella ei säädellä tietojen julkisuudesta yksittäisessä jäsenvaltiossa.

Julkisuuslakia sovelletaan virnaomaisen toimintaan, ja yksityinen toiminta jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Toisaalta yksityisen sektorin salassapitosäännökset eivät automaattisesti ja sellaisenaan siirry myös julkishallinnossa sovellettaviksi. Esimerkiksi yksityisen taho viranomaiselle toimittama asiakirja kuten hakemus tai tarjous muuttuu viranomaiselle saavuttua julkiseksi viranomaisen asiakirjaksi.