Viranomainen

Julkisuuslaissa säädellään viranomaistoiminnan julkisuudesta. Jos jutun kohteena ei ole viranomainen tai sen toiminta, tiedonsaannille ei ole julkisuuslain edellyttämiä velvoitteita.

Laissa erilaisiksi viranomaistahoiksi on lueteltu mm. valtion hallintoviranomaiset, kuten valtioneuvoston kanslia, ministeriöt, keskukset, virastot, laitokset ja rahastot, alue- ja paikallishallinto, kuten lääninhallitukset ja poliisi sekä mm. yliopistot, yleiset ja erityistuomioistuimet, valtion ja kunnan liikelaitokset, kunnalliset viranomaiset, itsenäiset julkisoikeudelliset laitokset, eduskunnan virastot ja laitokset sekä erimuotoiset toimielimet. Vastaavasti tahoja, joita julkisuuslaki ei koske ovat mm. kunnalliset yhtiöt, valtionyhtiöt, julkisen valvonnan alainen toiminta, poliittinen toiminta, yksityisen henkilön tai järjestön toiminta, kansalaistoiminta, eduskunnan valiokunnat, puhemiesneuvosto ja kansliatoimikunta, kansainväliset järjestöt ja toimielimet, EU:n toimielimet.

Pääsääntöisesti viranomaisella tarkoitetaan julkisen organisaation toimielintä, joka toimii itsenäisesti ja käyttää toiminnassaan itsenäistä harkintavaltaa. Julkisuuslaki koskee myös tasavallan presidenttiä ja kansliaa ”jollei tasavallan presidentti i presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi toisin päätä.” Evankelis-luterilaisen kirkon julkisuudesta säädellään kirkkolaissa, jossa pääsääntöisesti kuitenkin sovelletaan julkisuuslakia.

Viranomainen voi olla - usein varsinkin määräaikaisesti - myös yhteisö tai jopa yksityinen henkilö, joka hoitaa julkista tehtävä ja käyttää tällaisessa tehtävässään julkista valtaa. Journalistisen tiedonsaannin kannalta olennainen seikka onkin toimijan muodollisen roolin sijasta toiminnan julkinen luonne, josta halutaan tietoja.

Julkisen tehtävän hoitamisella on kytkentä yleisen edun toteuttamiseen. Vastaavasti julkisen vallan käyttämisellä on mahdollista puuttua hallinnollisella tai lainkäyttöpäätöksellä tai tosiasiallisella toiminnalla. yksityiseen oikeusasemaan. Yksittäisessä ratkaisussa voi olla kysymys jopa yksilön vapauden rajoittamisesta.

Julkista tehtävää hoitava taho ei ole viranomainen jos sillä ei ole oikeuta käyttää toiminnassaan julkista valtaa.   Esimerkkejä tällaisista tahoista ovat Yleisradio (julkinen ja itsenäinen tehtävä, mutta rahoitus eduskunnan hyväksymistä tv-maksuista), Suomen Kuntaliitto (rekisteröity yhdistys, ei itsenäinen julkisoikeudellinen laitos) ja Kunnallisalan kehittämissäätiö (itsenäinen säätiö, joka rahoittaa kuntia palvelevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa).

Julkisuusvelvoitteen ohella viranomaisille on joissakin asioissa myös vaitiolovelvollisuus, jonka piiriin kuuluvat myös viranomaisen henkilöstö ml. mm. luottamushenkilöt.

Julkisyhteisö ei muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Esimerkiksi tietopyyntöjen kohdalla yksittäisillä viranomaisilla on itsenäinen arviointivalta –ja velvoite