Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Metodikurssin luentojen esittelyjä

by avalkone — last modified Nov 18, 2013 09:54 AM

Valtio-opin ”metodikurssi“ sl. 2013

TUTKIMUS POLIITTISEN MIELIKUVITUKSEN KÄYTTÖNĨ

Ti 14-16, to 16-18 alkaen 15.10. 2013

Politiikan tutkimuksen keskeinen idea on käyttää myös tutkimuksessa hyväksi sitä pelivaraa (kontingenssia) ja niitä kiistoja, joita itse politiikka edellyttää. Tutkimus eroaa politiikasta eräissä keskeisissä suhteissa, kuten siinä että se koskettaa vähemmän toisten ihmisten toimintaa tai siinä, että sen päämääränä on tutkimuksen valmistaminen. Tutkimukseen sisältyvät debattien ja valintojen prosessit puolestaan korostavat sen yhtäläisyyttä politiikan kanssa, ja siinä miten kiistoja ja valintatilanteita käsitellään tutkijalla on paljon oppimista poliitikoilta. Politologinen tutkimus käyttää poliittista mielikuvitusta tutkimuksen tekemiseen.

Kurssi jakaantuu kahteen osaan, ensimmäisessä oppiaineen vakituinen henkilökunta luennon tutkimuksellisen prosessin vaiheista ja jäsentämisestä, toisessa oppiaineen nuoremmat tutkijat luennoivat erilaisista, omissa tutkimuksissa käytetyistä aineistotyypeistä siten, että luennon lisäksi näillä kerroilla tehdään harjoitustyö.

Kurssi sopii aine- tai syventäviin opintoihin, kohtiin VALA115 tai VALS004. Suoritusmuotona aineopintotasolla luentopäiväkirja, tentin vastaanottaa Kia Lindroos, syventävien tasolla laajahko essee tai tutkimussuunnitelma, tentin vastaanottaa Kari Palonen, joka myös pyrkii mahdollisuuksien mukaan osallistumaan kaikkiin luentokertoihin.

I Johdanto ­– millaisia operaatioita ja valintoja tutkimuksessa tehdään

Luentosarjan johdanto-osassa Jyväskylän valtio-opin senioritutkijat käsittelevät niitä valintatilanteita ja debatointia vaihtoehtojen välillä, joita kuka tahansa politiikkaa tutkiva kohtaa omassa tutkimuksessaan.

15.10. Tutkimus – tutkijan puheenvuoro debatteihin  – Kari Palonen

Tutkimukselle toimintana ja tekstilajina on yhteistä politiikan kanssa se, että molemmat lähtevät olemassa olevasta tilanteesta ja haluavat tehdä sille jotakin. Tutkimus viittaa aina tähänastiseen, sekä omana aikana harjoitettuun että vanhempaan, tutkimukseen.  Jokainen tutkija haluaa sanoa jotakin uutta, omintakeista ja mielellään provosoivaa. Tutkimuksessakin kiistat ja debatit kuuluvat asiaan, eikä tutkimuksella ”ratkaista asiaa”, vaan esitetään puheenvuoro kiistaan, joka pyrkii muuttamaan kiistan asetelmia, joko kiistapuolten ”voimasuhteita” tai tutkimuksen kysymyksenasettelua.  Tutkimukset tietysti eroavat toisistaan siinä, miten vahvasti ja kuinka suoraan ne käyvät debattia keskenään, toisissa pyritään suoraan kiistämään aikaisempien tulkintojen pätevyyttä tai merkitystä, kun taas perustutkimuksen luontoisissa tutkimuksissa avataan pikemminkin uusia kysymyksiä ja näiden kautta kyseenalaistetaan aikaisempaa tutkimusta.

17.10. Politiikan tutkimuksen kysymyksenasettelusta – ei tutkita asioita vaan niiden poliittista merkitystä – Kari Palonen

Politologia ei tutki valtioita, hallituksia, parlamentteja, puolueita jne. erillisinä ilmiöinä, vaan minkä tahansa ilmiön poliittista merkitystä, sitä mikä ilmiössä on poliittisesti kiinnostavaa. Millä tahansa seikkaa voi lukea, analysoida, tulkita ja arvioida poliittisesti, kiinnittämällä yksipuolinen huomio sen poliittiseen aspektiin. Tutkimuksella ei ole valmiita aihealueita vaan tutkimuskohde on kiinnostava siinä ilmaistun poliittisen toiminnan sekä tämän merkityksen arvioinnin kannalta. Toisin sanoen tutkimusaiheet ovat yhteydessä kysymyksenasetteluun, ja tutkimuskysymykset eroavat toisistaan mm. siinä, onko ongelmana poliittisen aspektin esiin lukeminen vain sen aikaisemmasta tutkimuksesta poikkeava tulkinta.

22.10. Tutkimuskohde ja –aineisto – ongelmat eivät valmiina vaan tutkijan on ne asetettava ja luettava ne esiin – Kia Lindroos

Ilmiöiden poliittisuus ei näy ”paljaalle silmälle” vaan tutkijan on itsensä asetettava tutkimukselleen kohde, jota hän tutkii tiettyjen aineistojen välityksellä. Kohde ja aineisto eivät koskaan vastaa toisiaan, vaan eri aineistot tarjoavat erilaisia näkökulmia kohteisiin ja kääntäen. Tutkijan on aina tehtävä tulkintoja ja päätelmiä siitä, mitä tietyillä aineistoilla voi saada esiin tutkittavasta kohteesta sekä siitä, millaisia aineistoja hän voi käyttää kohdetta tutkiakseen. Erilaiset tulkinnat kohteesta ja eri tavat lukea ja analysoida aineistoja tuottavat erilaisia tuloksia, joita on arvioitava suhteessa toisiinsa.

24. 10. Aineiston valikointi, rajaus, jäsentely ja luokittelu tutkimuskysymyksen perspektiivissä – Marja Keränen

Kaikella tutkimuksella on joku aineisto, jonka välityksellä tutkija kohdetta analysoi.. Tutkimus valikoi ja rajaa aineistot korpukseksi, johon nojaten voidaan tehdä yksityiskohtaista tutkimusta. Tutkija jäsentelee ja luokittelee aineistonsa oman kysymyksenasettelunsa perspektiivissä poimien esille se mikä on omalle tutkimukselle mielenkiintoista. Samalla hän voi kritikoida tulkintoja, jotka eivät tunne tätä aineistoa. Tutkija voi myös löytää aineistosta outoja ja yllättäviä seikkoja, jotka provosoivat hänet arvioimaan uudelleen kysymyksenasettelun tai tutkimuskohteensa. Tutkimusta, jossa aineiston esittely, jäsentely ja luokittelu on keskeisellä sijalla, voi kutsua perustutkimukseksi, jota tutkija tai toiset voi käyttää erilaisiin tarkoituksiin.

29.10. Tutkimuksen kirjoittaminen valmiiksi – Mika Ojakangas

Tutkija muodostaa ennen muuta oman tulkintansa siitä mitä hän on tutkimuksessaan tehnyt. Samalla tutkijan tulee kuitenkin ymmärtää, että tutkimus ei ”puhu itse puolestaan”. Se on kirjoitettava tietylle yleisölle tai eri yleisöille, mikä vaatii sitä, että tutkimus esitetään puheenvuorona debatteihin, jolloin sen sisältämien teesien ”uloskirjoitus” ja esitystapa vaativat erityistä huomiota. Tämä edellyttää tutkijalta sekä ”tulosten” tiivistämistä keskeisiksi teeseiksi että niiden riittävää täsmentämistä, jolla varaudutaan etukäteen ilmeisiin vastaväitteisiin. Tutkijan tulee ymmärtää, että mikään tutkimus ei ole ”viimeinen sana”, vaan tutkimus joka provosoi vastaväitteitä on usein parempi kuin viimeistelty tutkimus, jota vastaan on vaikea sanoa mitään.

31.10. Tulkinta ja päättely luokitellusta aineistosta – vastaus tutkimuskysymykseen ja tutkimuksen laajemman merkityksen arviointi – Pekka Korhonen

Politiikka ”tapahtuu” kohteessa, eri aineistot antavat erilaisia mahdollisuuksia, rajoituksia ja viitteitä poliittiseen toimintaan. Tutkimuksen on aina ylitettävä sinänsä välttämätön jäsennetyn ja luokitellun aineiston taso, tehtävä tulkintoja ja päätelmiä siitä, millaisia mahdollisia vastauksia aineistosta voidaan saada tutkijan kysymyksiin. Samoin tutkija voi pohtia sitä, mihin politiikan tutkimuksen yleisempiin kysymyksiin, joita tutkija ei aluksi ole esittänyt, voidaan tutkimuskohteen ja –aineiston perustella sanoa jotakin uutta ja erikoista. Hyvä tutkimus on sellainen joka sekä pitäytyy kohteeseensa että antaa viitteitä siitä, miten tutkimus viittaa itsensä yli ja avaa näköaloja uusille tutkimuksille.

 

II Tutkimustyyppejä laitoksella

Toisessa osassa tieteenalan nuoremmat tutkijat käsittelevät omien tutkimustensa pohjalta erilaisia tapoja tehdä tutkimusta, jotka liittyvät erilaisiin tutkimusaineistojen tyyppeihin. Työmuotona on 40 minuutin luento-osuus ja 40 minuutin harjoitustyö, mahdollisesti ryhmätyönä. Jokainen tutkija laatii yhden kappaleen esittelyn omasta osuudestaan edellisten luentojen tyyliin.

5. 11. Poliittisen ajattelun klassikoiden tutkimuksesta – Tuija Parvikko

7.11. Parlamentaaristen debattien tutkimus – Anna Kronlund

Parlamentaariset debatit muodostavat spesifin aineistokokonaisuuden, jonka kautta voidaan tarkastella esimerkiksi retoriikkaa, käsitteitä ja niiden muutoksia, erilaisia poliittisia käännekohtia, menettelytapoja, poliittisia kantoja ja niiden muutoksia ja puheen poliittista merkitystä sellaisenaan. Tutkimusaineistona parlamentaariset debatit edellyttävät tietynlaista ymmärrystä myös parlamentista instituutiona ja erityisenä puheenpitopaikkana. Parlamentaaristen debattien tutkimuksessa olennaista on kiinnittää huomiota puheen erityiseen merkitykseen parlamentissa ja osana lainsäädäntöprosessia sekä debatteihin parlamentaarisen proseduurin, etenkin ajankäytön ja agendan, näkökulmasta. Parlamentaarisia debatteja voidaan tutkia ja erottaa myös muualla kuin parlamentissa tai parlamentaarisessa järjestelmässä, kuten esimerkiksi Yhdysvaltain kongressissa.

12.11. Lehdistöaineistojen tutkimus –  Jouni Tilli & Onni Pekonen

Sanomalehdistöä on historiallisesti hahmotettu keskusteluareenana, jossa on mahdollista pelkän raportoinnin ohella sivistää ja aktivoida kansalaisia, mutta myös määrittää ja ohjata julkista mielipidettä. Etenkin nykypäivänä sanomalehdet esiintyvät mielellään totuuden torvina ja vallan vahtikoirina. Journalistien itselleen antamasta objektiivisuuteen ja totuuteen pyrkivästä tehtävästään huolimatta sanomalehtien voi nähdä esittävän kirjoituksissaan representaatioita poliittisesta, sosiaalisesta ja historiallisesta todellisuudesta. Kirjoituksissaan ja uutisoinnissaan lehdet määrittävät sitä, mitkä tapahtumat, asiat ja ongelmat ovat merkittäviä sekä julkisen huomion ja keskustelun arvoisia. Sanomalehti on ikkuna siihen, mikä on ’yhteiskunnassa’ todellista ja olennaista.

Sanomalehden voi nähdä poliittisena toimintana: se on puheteko, jotka tuottaa ja ylläpitää monimuotoista toimijoiden ja suhteiden verkostoa. Sanomalehtiaineistoja voidaan lähestyä esimerkiksi seuraavien kysymysten valossa. Kuka tai ketkä puhuvat? Miten? Mille yleisölle ja missä kontekstissa? Mitä esitetään totuutena? Minkälaisia valtasuhteita tuotetaan? Mitä on läsnä ja mitä ei? Mitä normalisoidaan?

 

14.11. Ohjelmallisten dokumenttien tutkimus – Katja Mäkinen

Ohjelmallisia asiakirjoja laaditaan niin julkisessa hallinnossa kuin järjestöissäkin eri tasoilla paikallisesta globaaliin. Ne tarjoavat mahdollisuuden tutkia vaikkapa hallinnan tapoja, demokratiaa, legitimaatiota, yhteisöjen ja toimijuuksien muotoilua, identiteettejä, territoriaalisuutta, spatialisointeja. Tutkimusaineistona ohjelmatekstit voivat olla muotonsa ja konventioidensa vuoksi kompromissihakuisia ja yleisluontoisia, mutta huomion kiinnittäminen käsitteiden käyttöön, kontekstualisointeihin ja merkityksenantoihin auttaa saamaan esiin niihin liittyvää vallankäyttöä. Ohjelmateksteistä voidaan analysoida esimerkiksi millaisia tiedon lajeja tai hallinnan tekniikoita niissä käytetään toiminnan ohjaamiseksi ja muutosten aikaansaamiseksi.

 

19.11. Arkistolähteiden käyttö politiikan tutkimuksessa – Taru Haapala

Politiikan tutkimuksessa voidaan hyödyntää myös erilaisia historiallisia asiakirjoja, joita ei ole saatavissa muulla tavoin kuin arkistomateriaalina. Niiden avulla on mahdollista paitsi tehdä löytöjä, joita muut tutkijat eivät ole tehneet, myös päästä lähemmäs menneisyyden kulttuureja ja toimintatapoja. Aineistona arkistolähteet edustavat omaa aikakauttaan, jolloin ne saattavat ensilukemalta vaikuttaa käsittämättömiltä. Historialliset lähteet vaativatkin paneutumista tutkitun aikakauden poliittisiin tapahtumiin ja käsitteisiin. Arkistolähteiden avulla voidaan tarkastella historiallisia tapahtumia poliittisen toimijan tasolla, jolloin päästään lähemmin käsiksi esim. retorisiin figuureihin, käsitemuutoksiin, poliittisen ajattelun taustakäsityksiin. Myös tutkimuskysymyksellinen aineiston seulonta on tärkeää laajojen arkistomateriaalien käsittelyssä.


21.11. Elokuvan tulkinnasta - Sezgin Boynik

The basic methodological question in this lecture is, how cinema, or - in this case -  a specific film might be analysed politically.  The question about an artist as  a political agent will also be dealt with. The specific analysis will be on Jean Rouch's film 'Chronicle of Summer', which he made with sociologist Edgar Morin. It is a landmark of cinema verite, which apart from unusal form of collaboration with ethnologist turned artist (Rouch) and artist turned sociologist (Morin). Thus 'Chronicle of the sumemr' is also a political film dealing with African decolonization and everyday life of French youth. After looking at the fils as part of political activity,  I give historical and theoretical accounts of this collaborations, and lessons that we could draw from that experiment today. 


26.11. Etnografiset menetelmät politiikan tutkimuksessa – Marko Nousiainen

Etnografia on tutkimustapa, ”menetelmien perhe”, jossa ensi-käden tietoon pyrkivällä kenttätyön tekemisellä ja tulkinnalla on keskeinen rooli. Sen tarkoituksena on pyrkiä tuottamaan historiallisesti ja poliittisesti tarkasti paikannettuja kuvauksia, selvityksiä ja tulkintoja inhimillisestä elämästä ja toiminnasta. Tutkija itse on kentällään tutkimusväline, mutta tarkoituksena ei ole vain tallentaa mitä tapahtuu, vaan ymmärtää toimintaa määrittäviä merkitysten kerrostumia. Näin ollen etnografia on tulkinnallinen operaatio. Politiikan ja hallinnan tutkimukselle etnografisen näkökulman arvo on siinä, että pyrkii syrjäyttämään ja horjuttamaan sellaisia itsestään selvinä pidettyjä oletuksia ja merkityksiä, jotka hallitsevat nykyisyyttä. Sen tarkoituksena on tehdä havaittavaksi kielellisesti tuotettuja, toimintaa ohjaavia rajoja ja tulla tietoiseksi nykyisten merkitysrakenteiden kontingentista luonteesta. Tavoitteena voi olla esimerkiksi ymmärtää hallintaprojektien poliittisuutta, politisoida niitä.

 

28.11. Conceptual politics in the EU – Claudia Wiesner

The lecture deals with the need to reconceptualise politics within the context of the European Union. Central political concepts must be reinterpreted and party a new political vocabulary invented when applied to the EU. At the same time the EU is a polity in which power struggles are conducted by linguistic means both between and within the different institutions. Parliamentary debates, treaties, procedure documents, policy programmes, electoral programmes and so on contain types of sources, which must be set in relation to each other in order to understand EU politics. The conceptual politics provides a perspective for such analyses.