tekijä: Antti Samuli Vallius Viimeisin muutos torstai 09. syyskuuta 2010, 17.00

Romantiikka oli monimuotoinen yleiseurooppalainen suuntaus, joka yleisesti ottaen voidaan nähdä vastareaktiona valistusajan vaalimalle rationalismille ja uusklassismin sääntöuskollisuudelle. Kuvataiteissa romantiikasta ei voida puhua yhtenäisenä tyylinä, vaan kysymys on pikemminkin ajattelutavasta, asenteesta, taidekäsityksestä ja aihepiiristä.

1.      Aika, paikka ja syntykonteksti?

Romantiikka syntyi 1700-ja 1800-luvun taitteessa Ranskan suuren vallankumouksen jälkimainingeissa. 1840-luvulla suuntaus joutui realismin syrjäyttämäksi, mutta monet sen ajatuksista säilyivät aina 1900-luvulle saakka. Romantiikan katsotaan saaneen alkunsa Saksasta, josta se levisi Ranskaan ja Englantiin. 1820-luvulle tultaessa liike oli levinnyt ja saavuttanut yleisen hyväksynnän kaikkialla Euroopassa sekä myös Pohjois-Amerikassa. Romantiikka syntyi aluksi kirjallis-filosofisena liikkeenä, joka sittemmin levisi muiden taiteiden alueelle. Liikkeen filosofisen taideteorian luojina on pidetty ns. Jenan romantiikan edustajia, joihin kuuluivat Novalis (oik. Friedrich von Hardenberg), Friedrich Schlegel, A.W. Schlegel, Ludwig Tieck ja Caroline Schlegel-Schelling.

2.      Keskeiset pyrkimykset?

Romantiikassa painotettiin erityisesti subjektiivista tunneilmaisua, alkuperäisyyttä, yksilöllisyyttä, mielikuvitusta sekä henkistynyttä suhdetta luontoon. Maisema esim. nähtiin jumalallisen luonnon ilmentymänä ja taiteilija sen tulkkina. Romantiikalla oli yhteyksiä ajan vallankumouksellisiin ja nationalistisiin pyrkimyksiin ja se yhdistettiin usein myös poliittiseen liberalismiin.

3.      Aiheet?

Romantiikan piirissä suosittuja olivat ylevinä pidetyt maisema-aiheet, kuten esim. jylhät alppimaisemat ja ryöppyävät kosket (erityisesti saksalaisessa romantiikassa), myrskyävä meri sekä maaseutumaisemat (erityisesti englantilainen romantiikka). Ranskalaiselle romantiikalle oli tyypillistä kuvata väkivaltaisuutta, traagisuutta ja herooista kiihkoa sisältäviä teoksia joko historiallisista tai ajankohtaisista tapahtumista (esim. vallankumoukset, luonnonkatastrofit ja onnettomuudet). Romanttisesti kiehtovia aiheita olivat myös kansalliset myytit, sadut ja legendat, sekä pelkoa ja kauhua herättäneet aiheet. Lisäksi suosittuja aiheita olivat kadotettuun aikaan (erityisesti keskiaikaan) kaipuuna näyttäytyvä historiamaalaus sekä uskonnolliset aiheet, jotka viittasivat usein ihmiselämän katoavaisuuteen.

4.      Tyylilliset ja tekniset ominaispiirteet?

Muodolliset tyylikysymykset olivat romantiikalle toisarvoisia. Se ei kehittänyt uutta muotokieltä, vaan lainasi muotoaineistonsa eri tyyleistä. Romantiikka lainasi esimerkiksi aikalaisensa uusklassismin muotokieltä ja muokkasi sitä omalla aiheistollaan ja sisällöllään. Romantiikan piirissä vallitsi myös tyylillinen monimuotoisuus, joka pyrki rikkomaan klassismin rajoja. Tämä näkyi joidenkin taiteilijoiden, kuten esim. Turnerin, Goyan ja Delacroix’n kohdalla vapaampana maalaustyylinä sekä voimakkaampana värienkäyttönä. Ajan uudet grafiikan tekniikat kuten akvatinta ja litografia saivat myös kannatusta. Kuvanveisto taas yhdistettiin vahvasti uusklassismin piiriin, joten sitä harjoitettiin romantiikan piirissä suhteellisen vähän.

5.      Vaikutteet & esikuvat?

Romantiikassa keskiajan kulttuuri ja erityisesti vanha saksalainen ja hollantilainen taide nähtiin esikuvallisina. Lisäksi vaikutteita saatiin muinaisista kansantarinoista, saduista ja myyteistä. Myös filosofiset ja esteettiset teoriat antoivat romantiikan taiteelle vaikutteita. Näistä voidaan esimerkeiksi nostaa ranskalaisen filosofin J.J. Rousseaun tekstit, uusplatonismi sekä 1700-luvun esteettisen ylevän eli subliimin teoria.

6.      Myöhempi merkitys?

Romantiikka määritteli uudelleen taiteen luonteen ja synnytti uuden boheemin ja kiihkeän taiteilijatyypin. Luonnon havaitseminen elävänä kokonaisuutena oli romantiikan aikaansaannoksia. Tällä oli suuri merkitys mm. maisemamaalauksen kehitykseen. Romantiikan ilmaisuteoria on toiminut pohjana modernismin käsitykselle taiteellisesta luovuudesta. Yksittäisistä taiteilijoista Blaken taiteen on nähty vaikuttaneen symbolismiin ja Constablen sekä Turnerin taiteen impressionismiin. Lisäksi romantiikka antoi vaikutteita esim. prerafaeliiteille ja uusromantiikalle sekä myös romantiikan vastaliikkeelle realismille.

7.      Arkkitehtuuri?

Katso kohta: Arkkitehtuurin kertaustyylit

8.      Keskeiset taiteilijat?

Saksa: Philipp Otto Runge (1777-1810)

           Caspar  David Friedrich (1774-1840)

Ranska: Théodore Géricault (1791-1824)

             Antoine-Jean Gros (1771-1835)

             Eugene Delacroix (1798-1863)

Englanti: William Blake (1757-1827)

              John Constable (1776-1837)

              Joseph Mallord William Turner (1775-1851)

Espanja: Francisco de Goya (1746-1828)

USA: Thomas Cole (1801-1848)                     

9.      Keskeinen esimerkkiteos?

Saksa: Caspar David Friedrich: Vaeltaja sumujen yllä (1818).

Ranska: Eugène Delacroix: 28. heinäkuuta, Vapaus barrikadeilla (1830).

Englanti: Joseph Mallord William Turner: Orjalaiva (1840).

Espanja: Francisco de Goya: Toukokuun kolmas 1808 (1814).

10.  Historiallisia yhtymäkohtia?

1789: Ranskan suuri vallankumous.

1804: Paavi kruunaa Napoleonin keisariksi.

1814: Ensimmäinen käyttökelpoinen höyryveturi valmistuu.

1840: Ensimmäinen postimerkki julkaistaan Englannissa.

 

            Kirjallisuuslista: