Uskon sijaan tieto
On sanottu, että valistus on ensimmäinen kausi, jolloin
Jumala alkoi kadota. Useat ajattelijat korostivat, että ihmisen tuli tukeutua
vain omaan järkeensä. Ihmisen tulisi itse luoda moraaliset lakinsa ja keskinäiset
suhteensa. Hänen tulisi hankkia tietoa ilman Jumalaa. Näin alettiin korostaa
sitä, että lopultakin ihmiset ovat vastuussa vain toisilleen. Toisin sanoen
valistus merkitsee käännekohtaa modernin ihmisen historiassa.
Porvarillinen ”terve järki” merkitsi jyrkkää ristiriitaa uskonnon kanssa. Järki osoitti kirkon oppeja taikauskoksi. Samalla valistus torjui kaiken metafyysisen ja suosi vain seikkoja joista oli käytännöllistä hyötyä. Myös käsitys sanataiteesta painotti tätä käytännöllisyyttä. Pragmaattisen käsityksen mukaan kirjallisuuden tuli edistää järkeä ja tervettä epäilyä, sen tuli tehdä tieteen uusia löytöjä kansantajuisiksi. Kirjallisuutta hallitsi tietopainotteisuus ja tutkimisen tarve (Voltaire, Rousseau).
Valistus piti itseään yleispätevänä järjen puolustajana, mutta sen taustalla oli porvarillisen kulttuurin valtaan nousu. Universaalisuus oli valistuksen keskeinen idea. Eri kulttuureihin perustuvia poikkeuksia tai kansallisia eroja ei huomioitu - vasta romantiikka nosti nämä seikat esille.
Porvariston henkinen valta-asema näkyy siinä, että nyt kirjat kirjoitettiin ostajien muodostamille markkinoille. Valistus on ensimmäinen kausi, joka kiinnittää uudenlaista huomiota lukijaan ja pyrkii uudenlaiseen vuorovaikutukseen lukijan kanssa. Englannissa, missä porvarillinen kulttuuri suosi romaania, syntyi uusi ja entistä laajempi lukijakunta. Ranskassa porvaristo suosi lukemista jo aiemmin. Mutta ranskalaiset kirjailijat ankkuroivat juuri ranskan kielen valistuksen kieleksi.