Euroopan vapain valtio

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


1700-luvun alla Englannissa tapahtui mullistus, joka teki siitä Euroopan edistyksellisimmän valtion. Veriset taistelut uskontokuntien ja puolueiden välillä olivat johtaneet sellaisiin umpikujiin, että vain uudenlainen suvaitsevaisuus saattoi auttaa siitä eroon. Erilaisia uskonnollisia näkemyksiä oli suvaittava. Englannissa syntyi uusi yhteiskuntasopimus, ja 1688 mainio vallankumous (the Glorious Revolution) aloitti uuden vapaamielisen ajan. Absoluuttisen kuningasvallan aikaan uskonto kielsi kuninkaan vastustamisen, koska vallan katsottiin tulleen suoraan Jumalalta. Mutta samoin kuin Raamatussa julistettua tappamisen kieltoa ei noudatettu sodassa, samoin Englannissa katsottiin, että Jaakko II  epäonnistui niin täysin että häntä ei voinut pitää kuninkaana.

Kuningasvalta Jumalan armosta oli päättynyt, ja tilalle tuli perustuslakiin tukeutuva valtiomuoto jota tosin kuningas hallitsi. Ennen kruunausta kuningaspari hyväksyi oikeuksien julistuksen (the Declaration of Rights). Valta siirtyi parlamentille, ja toisin kuin muualla Euroopassa, kuningas ei säätänyt lakeja.

Englannista tuli valtiollisen vapaamielisyyden esikuva, ja eurooppalaiselle valistukselle tämä merkitsi uuden aikakauden alkua. Vapaus oli ennen kaikkea sananvapautta, ja ennakkosensuuri lakkautettiin 1695, näin valtaapitävät eivät enää voineet määrätä mitä julkaistiin.

Englannin poliittinen valta oli todellisuudessa harvoilla maanomistajasuvuilla, koska he saattoivat vaaleissa käyttää alustalaistensa ääniä.  Englanti Lontoon ulkopuolella oli kartanoiden hallitsema maa. Siinä missä aikaisemmin feodaalista valtaa ilmaisivat loisteliaat maaseutulinnat, nyt kahden vuosisadan aikana uutta  järjestystä edustivat maalaistalot ja kartanot. Sama yhteiskunnallinen ristiriita otti uuden muodon; aiempi linnanherran ja palvelijan suhde muuttui vain kartanonherran ja maatyöläisen alistussuhteeksi. Toisaalta omistavan luokan sisällä oli ristiriitoja maahan sidotun omaisuuden ja vapaan rahan omistajien eli kauppiasporvariston välillä.

Taloudellinen valta Englannissa perustui vielä kaupankäyntiin,  kartanosuvuilla oli maansa mutta heidän nuorempi polvensa alkoi jo sijoittaa varoja teollisuuteen.

Uudenlainen julkinen elämä vallitsi kuitenkin Lontoossa, ja sinne syntyi aivan uusi foorumi – kahvilat (coffee-houses). Samalla nämä eräänlaiset klubit nousivat erittäin tärkeiksi keskustelun foorumeiksi, ne olivat englantilainen vastine ranskalaisille salongeille. Sanomalehdet tulivat kahviloihin, ja  kehittyi uusi lukeva yleisö. Sananvapauden hengessä lehdistö kommentoi kriittisesti poliittisia tapahtumia, ja antoi aineistoa ”julkisen mielipiteen” muodostamiselle kahviloissa.

Uusi lukeva yleisö oli varakasta porvaristoa ja vapaamielistä aatelia,  miehet lukivat sanomalehtiä kahviloissa ja naiset romaaneja kotona.