Porvariston valta kasvaa

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02


Valistus oli porvariston valtaan nousun kausi myös Ranskassa. Tuon ajan aatelisto sai laiskan ja taantuneen säädyn leiman, kun taas toimelias ja vapaa porvaristo edusti ajattelun ja toiminnan vapautta. Ranskassa tuo kausi alkoi Ludwig XIV ”aurinkokuninkaan” kuolemasta ja päättyi Ranskan suureen vallankumoukseen.

Englannin filosofisilla ja  kirjallisilla muutoksilla oli ratkaiseva vaikutus myös Ranskassa, empiirinen todellisuushakuisuus ja uusin tieto oli tärkeää. Englannin porvarillisen kulttuurin muodot herättivät ihailua. Porvaristo oli Ranskassa kuitenkin tottuneempi lukijakunta kuin Englannissa, joten romaani ei siellä luonut varsinaisesti uutta yleisöä. Ranskassa kyse ei ollut klassismin vastustamisesta, vaan tuon aatelishenkisen tyylin mukauttamisesta porvarillisemmaksi – ns. valistusklassismiksi.

Valistuksen ajan ajattelijat pitivät järkeä universaalina ja pyrkimyksiään yleispätevinä, se edisti erityisesti aiemmin kulttuurielämässä vaikutusvaltaa vaille jääneen porvarillisen kulttuurin valtaan saattamista.

Ranskalaiset kirjailijat ankkuroivat ranskan kielen valistuksen kieleksi. Ranska oli kulttuurikieli, se sopi mainiosti universaalin ja rationaalisen ajattelun palvelukseen koska siinä oli vähän kaksinaisia merkityksiä jotka aiheuttaisivat väärinkäsityksiä.

Ranskassa kirjailijat eivät siis vastustaneet klassistista tyyliä, toisin kuin journalistiset kirjailijat Englannissa. Muutos tapahtui Ranskassa pääasiassa muutoksena uskonnon ja yhteiskunnan kritiikin suuntaan. Ajan keskeisillä kirjailijoilla, kuten Voltairella ja Diderotilla oli porvarillinen tausta. Toisaalta he eivät kuitenkaan olleet demokraatteja, vaan kannattivat valistunutta yksinvaltaa, niin teki suurin osa älymystöstä.

Kirja oli vaarallinen poliittinen ase 1700-luvulla kun vanha valta alkoi horjua. Ennakkosensuuria ei lakkautettu kuten Englannissa, ja kirjaroviot olivat yleisiä Pariisissa. Sääntöjen mukaan pyövelin oli luettava ääneen nuo tuomittavat kohdat kirjasta ennen sen polttamista. Näin kirjaroviot toisaalta levittivät kumouksellista sanaa.

Valistuksen käytännöllinen ja kaikkea tuonpuoleista välttävä ajattelutapa oli jyrkässä ristiriidassa kirkon kanssa. Maailma nähtiin ennen kaikkea ihmisten keskinäisenä paikkana, ja vastuukin oli ihmisten keskinäistä. Pyrkimys eroon uskonnollisista ennakkoluuloista nousi tuolloin varsin keskeiseksi pyrkimykseksi. Samalla valistus torjui kaiken metafyysisen ja kaiken ajattelun, jossa ei nähty olevan käytännöllistä hyötyä.

Valistusfilosofian myötä myös käsitys sanataiteesta painottui käytännöllisyyteen ja hyödyllisyyteen. Kirjallisuuden kenttää hallitsi tietopainotteisuus. Jokainen tiedemies halusi olla kirjailija ja jokainen kirjailija tiedemies.