tekijä: Antti Samuli Vallius Viimeisin muutos torstai 09. syyskuuta 2010, 17.00

Termi manierismi tulee sanasta maniera, jolla tarkoitettiin 1500-luvulla tyyliä tai tapaa. Manierismi on terminä ristiriitainen. Sillä tarkoitetaan täysrenessanssia seurannutta myöhäisrenessanssia ja toisaalta taas täysrenessanssin vastareaktiota. Varsinaisesti 1500-luvun loppupuolella ei kuitenkaan esiintynyt tietoista manierismi-nimistä tyylisuuntausta, vaan kyseinen nimitys ja määritelmä annettiin vasta myöhemmin 1600-luvun puolella. Tuolloin manierismia alettiin käyttää halventavana nimityksenä 1500-luvun loppupuolen teoksista. Taidehistoriassa manierismilla tarkoitetaan yleisesti renessanssin ja barokin välistä tyylikautta.

1. Aika, paikka ja syntykonteksti?

Manierismi vaikutti n. vuosien 1520-1590 välisenä aikana. Se sai alkunsa Italiasta, josta se levisi Espanjaan, Ranskaan, Hollantiin ja Saksaan. Ranskassa vaikutti nk. Fontainebleaun koulukunta, jonka manierismi oli italialaista hillitympää. Manierismi on nähtävissä vastareaktiona täysrenessanssin”täydellisiä” taiteilijoita, ihanteellisuutta, harmoniaa ja ihannemittoja kohtaan.

2. Keskeiset pyrkimykset?

Manierismin tavoitteena oli harmonian murtaminen. Sen taiteeseen liittyi myös pyrkimys vastaanottajan ja teoksen tilaajan miellyttämiseen. Esimerkkinä tästä ovat arvokkaista materiaaleista valmistetut ylellisyysesineet.

3. Aiheet?

Teosten keskeisinä aiheina olivat henkilöhahmot.

4. Tyylilliset ja tekniset ominaispiirteet?

Manierismin kuvataiteelle oli tyypillistä mm. figuurien kierteiset ja epäluonnolliset vartalonasennot (kontraposto), muotojen venyttäminen, epäloogiset sommitelmat, voimakkaat valoefektit, silmiinpistävät värit, voimakkaat lyhennykset, liioittelu ja klassisista säännöistä poikkeaminen. Sormien ja ranteiden erikoisia asentoja käytettiin itsetarkoituksellisen sulouden luomiseksi.

5. Vaikutteet & esikuvat?

Manierismin suosimina esikuvina pidettiin erityisesti Rafaelin ja Michelangelon taidetta. Myöhemmässä vaiheessaan se sai vaikutteita myös flaamilaisesta ja ranskalaisesta sekä Tintoretton taiteesta.

6. Myöhempi merkitys?

Manierismin on nähty enteilleen barokkia.

7. Arkkitehtuuri?

Manierismin arkkitehtuurissa näkyi halu vapautua aiemmista tiukoista säännöistä. Täysrenessanssin plastisuus muuttui manierismin myötä lineaarisesti kaksiulotteiseksi ja koristeelliseksi. Erityisesti palatsien julkisivujen maalauskoristelu lisääntyi. Myös Michelangelo harrasti myöhäiskaudellaan manieristista arkkitehtuuria. Muita keskeisiä manierismin arkkitehtejä olivat Andrea Palladio (joka voidaan sijoittaa myös täysrenessanssin puolelle) ja Giacomo da Vignola.

8. Keskeiset taiteilijat?

Kuvataide: El Greco (Domenikos Theotokopoulos, 1541-1614)

                  Parmigianino (1503–1540)

                  Tintoretto (Jacopo Robusti, 1518-1594)

Arkkitehdit: Giacomo da Vignola (1507-1573)

                   Andrea Palladio (1508-1580)

9. Keskeinen esimerkkiteos?

Kuvataide: Parmigianino: Pitkäkaulainen Madonna (n.1535).

Arkkitehtuuri: Andrea Palladio: San Giorgio Maggiore (1566).

10. Historiallisia yhtymäkohtia?

1520: Magalhaes purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Atlantilta Tyynelle valtamerelle.

1540: Jesuiittaveljeskunta perustettiin.

 

Kirjallisuuslista: