Kirjailija 1800-luvun Venäjällä

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Monet 1800-luvun alun venäläiset kirjailijat kuuluivat Venäjän säätyläisiin ja aateliston eliittiin, esimerkiksi Puskin, Turgenev ja Tolstoi olivat syntyisin korkeimmasta kartanonomistajien luokasta. He kuuluivat sukuihin, joiden varallisuus ja joutilaisuus perustui maaorjien työhön.

Yläluokkaan kuuluminen ei välttämättä ollut korkean yhteiskunnallisen aseman merkki. Dostojevski oli myös aatelinen, mutta kantoi kaunaa Turgeneviä ja Tolstoita kohtaan, jotka olivat yhteiskunnallisessa arvoasteikossa häntä korkeammalla. Dostojevskin isä oli aluksi sotilaslääkäri, myöhemmin hän sai aatelisarvon, ja osti kaksi kylää asukkaineen kaikkineen. Muutamaa vuotta myöhemmin Dostojevskin isän omat maaorjat tappoivat hänet.

Vuosisadan lopulla kaupungistumisen myötä kulttuurielämä tuli osin myös ei-aatelisten ulottuville. Tsehov oli siirtomaatavarakauppiaan poika joka kirjoitti uutterasti kirjamarkkinoille. Gorkista tuli ensimmäinen kirjailija, jolla oli läheiset suhteet Venäjän proletariaattiin. Talonpoikien keskuudesta kirjallisuus sai vain harvoja edustajia

1800 -luvun suuret venäläiset kirjailijat elivät varsin epävarmoissa oloissa. He eivät viettäneet hiljaista ja mietiskelevää elämää kirjoituspöytänsä ääressä, vaikka teksteistä voisi niin päätellä koska he suosivat rauhallista kerrontaa, jossa elämä kulkee verkkaista kulkuaan. Huomattavan moni kirjailija on kuollut ennen aikojaan ja saanut kärsiä keisarin antamasta karkotustuomiosta, kuten Pushkin, Lermontov, Turgenev ja Dostojevski.

Moni kirjailija tunsi olevansa valtiovallan vainoama; Lermontoville se tuotti sairaalloista tyydytystä, ja  Puskinille se oli nöyryyttävää. Edes Turgenev, joka oli varovainen mies, ei onnistunut välttämään keisarillisen poliisin kouraa. Hän joutui 1852 istumaan kuukauden arestissa ja karkotettiin sitten maatilalleen yli vuodeksi. Syynä tähän oli, että hän kirjoitti muistosanat Gogolista, aikana jolloin Gogolin nimeä ei saanut mainita lehdistössä. Viranomaiset olivat aina epäluuloisia kun tunnettu kirjailija kuoli, sillä hautajaiset muuttuivat helposti mielenosoituksiksi.

Dostojevskille keisarin uhriksi joutuminen oli elämän käännekohta. Vuonna 1849 hänet tuomittiin kuolemaan koska kuului epäilyttävään poliittiseen keskusteluryhmään. Yhdessä muiden vangittujen kanssa hänet vietiin teloituspaikalle, kyseessä oli Nikolai I:n käskystä toimeenpantu sadistinen pila. Kun sotilaat olivat peittäneet muutamien uhrien silmät, mikä oli erityisen julma yksityiskohta, ilmoitettiin viime hetkellä, että tuomiota on muutettu. Dostojevski joutui viettämään noin kymmenen vuotta Siperiassa. 

Kirjailijan elämänvaiheisiin kuului varsin usein karkotuksia ja vankeustuomioita; kriittinen taideteoreetikko Tsernysevski kärsi yli puolet elämästään vankiloissa. Muutamat kirjailijat sairastuivat mieleltään, kuten Gogol; ja jo 1800 -luvulla saatettiin kirjailija julistaa mielisairaaksi polittiisista syistä. Tuberkuloosi oli yleinen kuolinsyy, Tsehov menehtyi siihen 44 -vuotiaana. Tolstoi eli vahvan rakenteensa ansiosta kahdeksan vuosikymmentä. Kansainvälinen kuuluisuus suojeli häntä vainolta.

(ks. Ronald Hingey, Venäjän kirjailijat ja yhteiskunta 1825-1904,  Otava )