Ylistys ja oodi

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos tiistai 20. heinäkuuta 2010, 16.30

Kreikkalaisessa lyriikassa ylistys eli oodi viittaa glooriaan joka ympäröi sankaria tai juhlahetkeä. Oodien avulla kutsuttiin ja pakotettiin jumalia tulemaan paikalle. Oodin tavoite on kaksinainen, samalla kun jumala tulee ihmisen luo, samalla oodin euforinen sävy virittää ihmiseen voimakkaan tunnelman. Tästä johtuu se, että oodit ovat pitkiä runoja ja ne etenevät suggestiivisesti.

Pindaroksen (520 – 445 eKr) oodit ylistivät elämän valoisinta hetkeä, voittoa, kukoistusta, elämän keskipäivää. Ensin kerrotaan ylistyksen kohteen synty, sitten tähän liittyvä myyttinen tarina, ja lopuksi nykyhetki.

Oodit olivat pääasiassa kuorolyriikkaa. Ne kuuluivat tärkeänä osana kreikkalaisiin juhliin, kun juhlittiin ”elämän korkeimpia hetkiä”.

Kuuluisuus ja loisto ei ollut kreikkalaisille mitään pinnallista, se tarkoitti ”valoon asettumista” ja siten ikuisuuden hohdetta sankarin ympärillä. Voittajan hetki merkitsi erään olemassaolon vahvimman voiman paljastamista, ja kuten Pindaroksen lauluista näkyy, se paljastuu kuolemaa ja katoamista vastaan.

Elämän meri ja epävarmuus

Pindaroksen runot ovat ryöppyäviä ja nopeasti välähtävien kielikuvien täyttämiä, mutta ne eivät olleet sekavia. Pindaros toi selkeyttä niihin vaitsemalla runoon yhden keskeisen symboli. Tuo symboli voi olla epävarmuutta ilmaiseva meri, harmoniaa ilmaiseva lyyra, elämän keskipäivää ilmaiseva aurinko jne. Esimerkiksi Olympia 12, joka on pienimuotoinen voittolaulu kestävyysjuoksija Ergoteleelle. Siinä keskeisenä kuvana on meren arvaamaton vellominen ja se rinnastetaan ihmisen sokeuteen kohtalonsa edessä:

Rukoilen sinua, Vapauttaja Zeuksen tytär
Suojele mahtavaa Himeraa, pelastava Kohtalotar!
Sinä ohjaat nopeitten laivojen kulun merellä,
Sinä ratkaiset äkkiä taistelut maalla,
Johdat toreilla päätösten teon.
Ihmisen toiveet ajelehtivat
Keinuen ylös ja alas,
Kyntävät turhien unelmien merta.

Ei milloinkaan vielä ole kuolevainen mies
Saanut luotettavaa merkkiä tulevasta ajasta.
Tulevaisuuteen tähyilevä silmä on sokea,
Paljon on sattunut tahtoamme vastaan:
Riemu muuttuu usein murheeksi,
Usein on onnettomuuksien
myrskyn paiskoma
vaihtanut hetkessä tuskan onneen.

Filanorin poika! Kuin tappelunhaluinen kukko
Olisit jäänyt kotilietesi ääreen,
Ja vahvojen jalkojesi kunto olisi
Varistanut maineensa maahan kuin lehdet