Pahan kukkia

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


"Pahan kukkia" on kolmelle rakastelulle kirjoitettu: teoksesta on löydetty Musta Venus, Valkoinen Venus ja Vihreäsilmäinen Venus.

Valkoinen Venus, Mme Sabatier piti kirjallista salonkia, lempinimi "La presidente". Häntä pidettiin huolettomana kaunottarena. Mme Sabatier istui auliisti taiteilijoiden mallina esimerkiksi pahennusta herättäneessä veistoksessa nimeltä "Käärmeenpurema nainen".

Mme Sabatierin ylläpitäjänä oli belgialainen finanssimies. Viehättävä, älykäs, tasapainoinen eikä turhan hyveellinen Mme Sabatier sai nuoret runoilijat kilpailemaan hänestä. Runoilija Nerval kirjoitti intohimoisia kirjeitä. Baudelaire oli vetäytyvä ja hiljainen salongissa, paitsi kun teki yllättäviä hyökkäyksiään ja harrasti "hullujen säikyttelyä". Tapa teki hänestä monien mielestä sietämättömän.

Sabatier ei ollut luoksepääsemätön, mutta Baudelaire halusi palvoa tätä. Viiden vuoden ajan hän lähetti Sabatierille runojaan nimettöminä. Esimerkiksi runot "Liian iloiselle", ”Tasaaminen” ja ”Hymni” ovat Mme Sabatierille kirjoitettuja.

”Liian iloiselle” runossa irstas runoilija hieman katkerana ihailee naisen iloista ja tasapainoista terveyttä. "Tasaaminen" runossa elostelija pyytää kaunotarta rukoilemaan puolestaan, katolisessa teologiassa on käsitys siitä, että jos enkeli rukoilee syntisen sielun puolesta, ansiot ikään kuin tasataan. Tällaista tasaamista tasapainoton elostelija toivoo tasapainoiselta naiselta. Runo "Hymni" on myös Mme Sabatierille kirjoitettu, ja on eräs kauneimmista "Pahan kukkien" runoista. Baudelaire kirjoitti runot eräässä bordellissa Versaillesin lähellä. Hän oli pelastautunut sinne jouduttuaan asunnottomaksi.

Baudelaire ilmaisi itsensä Mme Sabatierille vasta lähettämällä "Pahan kukkien" kappaleen, jossa oli mukana nimellä varustettu kirje. Kirjan ilmestyttyä Sabatier oli valmis syöksymään Baudelairen syliin, mutta Baudelaire tyrmistyi, kieltäytyi ja pakeni. "Olen epäluuloinen naisten suhteen" hän kirjoitti "Sinulla on kaunis sielu, mutta se on naisen."


MUSTA VENUS

Jeanne Duval oli shokeeraavan kaunis mulatti; kähärätukkainen, sensuelli ja melankolinen nainen. Hänessä yhdistyi Baudeleiren elämyksenä nautinto ja suru. Hänen sanotaan olleen Nymfomaani ja osa-aika prostituoitu – ja nainen joka vaikutti eniten nuoreen runoilijaan.

Baudelaire oli rikas 21-vuotias nuorimies tavatessaan Jeannen, ja saadessaan hänet ylläpidettäväkseen isän perintörahoilla. Rakastajana Baudelaire oli liian henkinen, käytti liikaa alkoholia ja huumeita. Jeanne liikkui paljon muualla. Mutta kun Baudelairen rahan tulo lakkasi ja hänet laitettiin holhouksen alle, suhde Jeannen kanssa loppui. Baudelaire hautoi itsemurhaa, mutta hänen sanotaan voittaneen umpikujansa kirjoitustyön avulla.


VIHREÄSILMÄINEN VENUS

Baudelaire  tutustui Marie Daubruniin v. 1854 - sen jälkeen kun oli lähettänyt Mme Sabatierille viimeisen tärkeän kirjeen. Marie oli näyttelijätär  ja 7 vuotta runoilijaa nuorempi. Baudelaire halusi auttaa Marieta edistymään näyttelijänä. Hän kirjoitti jopa lehtimiehille että "ottaisivat kritiikeissään huomioon Marien hermot" tai että "kannustus tekisi hänelle hyvää". Runoilija kirjoitti monille näytelmäkirjailijoille, että "ottaisivat Marien huomioon rooleja kirjoittaessaan". Lopulta Baudelaire alkoi itse kirjoittaa näytelmää nimeltä "Juoppo", joka käsitteli alkoholismia ja väkivaltaa. Se jäi kesken. Baudelarie haaveili kodin perustamisesta. Mutta 35 vuotias runoilija oli holhouksen alainen, hänen oli pyydettävä äidiltään rahat viedäkseen joskus Marien ulos. Niinpä Marie jätti Baudelairen varsin pian, ja alkoi elää uuden lupaavan runoilijan kanssa.

Baudelaire jäi yksin, pelkäämään vanhenemista ja mielisairautta, sillä Nerval, Baudelairen harvoja ystäviä ja runoilijoita oli tehnyt v. 1855 itsemurhan.

1857 Pahan kukkia tuli julkisuuteen. Baudelaire pelkäsi, mitä tapahtuisi, sillä samana vuonna oli ollut oikeudenkäynti Flaubertin Mme Bovarya vastaan. Baudelairen oli pakko lähettää kappale ”Pahan kukkia” myös äidilleen. Saatekirjeessä hän puolusteli: kun "ajatuksen ja tyylin kauneus riittää, ei tarvita moraalia". Nimi "Pahan kukkia" viittaa  siihen kuinka pahasta voi syntyä kauneutta. Silti Le Figarot lehti veti Baudeleiren oikeuteen. Hän sai sakot sekä kuusi runoa määrättiin poistettavaksi teoksesta: mm. Liian iloiselle.

1861 ilmestyy "Pahan kukkien" Baudelairen muuttama lopullinen painos. Siihen on lisätty runoja, ja järjestystä oli muutettu. Järjestyksestä selviää, mitä hän tahtoi sanoa:

"Kyseessä ei ole pelkkä kokoelma runoja, vaan kirja jossa on alku ja loppu. Se on erään ihmiselämän tarina... Ihmisen vaellus, tämän ajan ihmisen vaellus, kehdosta hautaan... romantiikka on antanut ihmiselle uusia mahdollisuuksia muttei ole toteuttanut niitä, toiminta ei ole unelman sisar."