Sukupolvien välinen kiista

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


”Isät ja lapset” aiheutti  1860 –luvun Venäjällä kiivaan kirjallisen keskustelun. Uuden sukupolven edustajana Turgenev esitteli ennenkuulimattoman hahmon, nihilistin. Romaanihenkilö Bazarovin mielipiteet herättivät kiistoja, ihmeteltiin onko kyseessä hyökkäys radikaalipolvea vastaan vai heidän puolustuksensa. Turgenev koki että häntä moittivat sekä radikaalit että entiset liberaaliystävät, ja kirjailija pakeni ulkomaille. 

1800 -luvun venäläinen kirjallisuudella on erityisen syvät siteet aikansa sosiaaliseen ja poliittiseen elämään. Bazarov ja Arkadi, "Isien ja lasten" henkilöhahmot, ovat tyypillisiä yhteiskunnallisen tilanteensamukaisia hahmoja 1850 -60 luvun Venäjältä. Kuten eräs romaanihenkilö luonnehti "Bazarov on aikamme sairaus"

Venäläinen älymystö oli jakautunut slavofiileihin ja eurooppamielisiin. Molemmat ajoivat maaorjuudelle perustuvan järjestelmän muuttamista. Turgenev uskoi että uudistusten tulisi ottaa mallia eurooppalaisesta liberalismista. Slafofiilien mukaan taas Aleksanteri II oli länsimaistanut Venäjää jo liikaakin, eikä aristokraattien länsimielisyys auttanut talonpoikien asiaa.

Romaanihenkilö Bazarov, nuori anarkisti, uskoi negaation voimaan ja vastusti länsimaistamista. Venäläinen anarkisti Bakunin oli kritisoinut Turgenevia sitä, että tämä kuvasi nuoren anarkistin kovaksi hahmoksi, kun taas vanhemmat liberaalit on kuvattu miellyttävämmin.

Bazarovin hahmon taustalta löytyy Bakuninin poliittinen anarkismi sekä Byronin romanttiseen täydellisen vapauden huumaan. Anarkistit kannattivat suoraa toimintaa, ja täydellistä yhteiskunnallisen järjestyksen hävittämistä uuden vapauden tieltä.

Romaanin keskeiset henkilöhahmot ovat Bazarovin lisäksi hänen paras ystävänsä, Arkadi, joka on tarinan hyvä ihminen, ja häntä vasten uuden aikakauden nihilisti, Bazarov, peilautuu. Arkadi on idealistinen opiskelija, joka osallistuu innokkaasti älymystön pyrkimyksiin uudistaa Venäjää. Hän opiskelee taiteita, kirjallisuutta ja filosofiaa, hän karsastaa hieman uuden aikakauden lääketiedettä ja materialismia jota Bazarov edustaa.

Bazarovin näkemys Arkadista tulee ilmi, kun he tapaavat viimeisen kerran. Kuolemaa tekevä Bazarov sanoo Arkadille, että tämä ei ole nykyajan kovaa ja katkeraa elämää varten; tällä ei myöskään ole uudistuksiin vaadittavaa tylyyttä ja vihaa; Arkadi on liian ystävällinen eikä hän siksi pysty suoriin tekoihin vaan tulee aina jäämään pehmeäksi ja liberaaliksi aristokraatiksi.

Kolmas keskeinen henkilö on Arkadin setä, Pavel Petrovits, joka on liberaali aristokraatti ja vanhemman sukupolven edustaja. Hän on romantiikan edustaja, hän harrastaa filosofiaa ja on kokemus suuren, onnettoman rakkauden.  

Kun Bazarov vastusti kaikkea 1840 –luvun sukupolvelle tärkeitä seikkoja ja piti niitä pelkkänä romantiikkana. Bazarofin fysiologisen asenteen kannalta rakkaus sinänsä oli romantiikkaa. Jossain mielessä myös nainen sinänsä oli Bazarovin mukaan haaveellinen olio, eikä kykenevä järkevien miesten keskusteluseuraan. Kaikki filosofia oli Bazarovin mielestä romantiikkaa, koska se houkutteli spekuloimaan tosiasioissa pysymisen sijaan.

Tämä loukkaa kaikkia Pavel Petrovitsille pyhiä asioita. Hän pitää itseään suvaitsevaisena, mutta yhteentörmäykset Bazarovin kanssa paljastavat hänen asenteellisuutensa. Viimein Pavelin mitta tulee täyteen, hän haastaa Bazarovin kaksintaisteluun vaikka nuorukainen ei ole edes aatelinen. Bazarov puolestaan pitää tällaista aristokraattista temppuilua naurettavana, mutta suostuu lopulta yhteenottoon. Kumpikin säilyttää henkensä, ja Bazarov kuolee paljon arkisemmin.

Bazarov saa tartunnan lääkrintyössään, hän kuolee suorittaessaan tehtävää johon hän itse uskoo ja arvostamansa työn seurauksena. Turgenevin täytyi rakentaa tarina niin että Bazarov kuolee, tämän nihilistinen hahmo oli poliittisesti liian merkittävä, hän oli sekaantunut valtion vastaiseen toimintaan. Bazarovin ennenaikainen kuolema, korostaa hänen nihilistisen asenteensa umpikujaa ja epäonnistumista.