Sukupolvien välinen kiista

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos lauantai 26. tammikuuta 2019, 20.22


Turgenevin Isät ja lapset aiheutti  1860 -luvun Venäjällä kiivaan keskustelun. Uuden sukupolven edustajana Turgenev esitteli nihilistin. Romaanihenkilö Bazarovin nihilismi herätti kiistoja, ihmeteltiin onko kyseessä hyökkäys radikaalipolvea vastaan vai heidän puolustuksensa.

1800 -luvun venäläisessä kirjallisuudessa on erityisen syvät siteet aikansa sosiaaliseen ja poliittiseen elämään. Bazarov ja Arkadi, Isien ja lasten henkilöhahmot, ovat tyypillisiä 1860-luvun Venäjää ilmentäviä hahmoja. "Bazarov on aikamme sairaus".

Venäläinen älymystö oli jakautunut slavofiileihin ja eurooppamielisiin. Molemmat ajoivat maaorjuuden lakkauttamista. Turgenev uskoi että uudistusten tulisi ottaa mallia liberalismista. Slafofiilien mukaan taas Aleksanteri II oli eurooppalaistanut Venäjää jo liikaakin.

Romaanin Bazarov, nuori anarkisti, uskoi negaation voimaan ja vastusti länsimaistamista. Venäläinen anarkisti Bakunin kritisoi Turgenevia sitä, että tämä kuvasi anarkistisen Bazarovin tunteettomaksi hahmoksi, kun taas vanhemmat liberaalit on kuvattu miellyttävinä.

Bazarov -hahmon taustalta löytyy nimenomaan Bakuninin poliittinen anarkismi, yhdistettynä brittirunoilija Byronin romanttiseen vapaushuumaan. Rajoittamaton vapaus ja anarkismi, suoran toiminnan ihailu, ja täydellinen yhteiskunnallisen järjestyksen hävittäminen kuvattiin romaanissa tunteettomuutena.

Bazarovin paras ystävä, Arkadi, on tarinan hyvä ihminen. Häntä vasten uuden aikakauden nihilisti, Bazarov, peilautuu. Arkadi on idealistinen opiskelija, joka osallistuu innokkaasti pyrkimyksiin uudistaa Venäjää. Hän opiskelee taiteita, kirjallisuutta ja filosofiaa, hän karsastaa hieman uuden aikakauden materialismia, jota Bazarov edustaa.

Bazarovin näkemys Arkadista tulee ilmi, kun he tapaavat viimeisen kerran. Kuolemaa tekevä Bazarov sanoo Arkadille, että tämä ei ole nykyajan kovaa ja katkeraa elämää varten; tällä ei myöskään ole uudistuksiin vaadittavaa tylyyttä ja vihaa; Arkadi on liian ystävällinen eikä hän siksi pysty suoriin tekoihin, vaan tulee aina jäämään pehmeäksi ja liberaaliksi aristokraatiksi.

Kolmas keskeinen henkilö on Arkadin setä, Pavel Petrovits, joka on liberaali aristokraatti ja vanhemman sukupolven edustaja. Hän on romantiikan edustaja. Hän harrastaa filosofiaa ja on Turgenevin tavoin kokenut perinpohjaisesti onnettoman rakkauden.  

Bazarov vastusti kaikkia 1840 -luvun sukupolvelle tärkeitä seikkoja ja piti niitä pelkkänä romantiikkana. Bazarofin fysiologisen näkökulman mukaan rakkaus oli vain romantiikkaa. Nainen oli Bazarovin mukaan haaveellinen olio, eikä kykenevä järkevien miesten viileään älyn käyttöön. Myös filosofia oli Bazarovin mielestä romantiikkaa, koska se houkutteli spekuloimaan tosiasioissa pysymisen sijaan.

Tämä loukkasi kaikkia Pavel Petrovitsille pyhiä asioita. Hän pitää itseään suvaitsevaisena, mutta yhteentörmäykset Bazarovin kanssa paljastavat hänen asenteellisuutensa. Viimein Pavelin mitta tulee täyteen, ja hän haastaa Bazarovin kaksintaisteluun, vaikka nuorukainen ei ole edes aatelinen. Bazarov puolestaan pitää tällaista aristokraattista temppuilua naurettavana.

Bazarov oli kuitenkin saanut tartunnan lääkrintyössään, hän kuolee ennen kaksintaistelua, itselleen tärkeämmässä kamppailussa. Hän suoritti lääkärin tehtävää, työtä johon hän itse uskoi,  ja kuoli sen seurauksena.

Turgenevin täytyi rakentaa tarina niin että Bazarov kuolee. Tämä nihilistinen hahmo oli poliittisesti liian merkittävä, ja hänet kuvattiin valtion vastaiseen toimintaan osallistujana. Samalla Bazarovin ennenaikainen kuolema korostaa hänen nihilistisen asenteensa umpikujaa ja epäonnistumista.