Tartuffe - Koominen Replikointi

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.02

Verbaaliset kiistat ovat Molieren klassistisen komedian ydintä. Ne ottavat mallinsa antiikin komedioiden sanasodista. Tällaisia kiistoja on Molieren komedioissa jatkuvasti isän ja lasten sekä palvelijoiden ja isännän välillä.

Kiistoihin tulee koominen jännite siitä, että isäntää kunnioittavat lapset tai palvelijat pystyvät kohteliasta ja nöyrää kieltä käyttäen vastustamaan tätä. Asetelma on koominen: kunnioittavan kielenkäytön varjolla voidaan viljellä kaikkia ironian keinoja. Komedian luonteeseen kuuluu, että ironiasta ei rangaista - edes palvelijaa ei voida estää olemasta ironinen. Palvelija saattaa esimerkiksi toistaa isännän ajatuksia samoin sanoin mutta sarkastisesti.

Tartuffen alussa on kuuluisa kohtaus, jossa isäntä Orgon tulee matkalta kotiin. Vaimo on ollut sairaana ja Tartuffe on viettänyt päivänsä ruokien ja viinien parissa. Mutta Orgon ei ole lainkaan kiinnostunut vaimostaan vaan pelkästään Tartuffen voinnista:

Orgon:

Miten näinä kahtena päivänä täällä on voitu?

Hyvin onko kaikki? Miten on askaroitu?

Dorine:

Koko toisen päivän rouvalla, iltaan asti,

oli kuume ja päänkipu ahdisti ankarasti.

Orgon:

Entä Tartuffe?

Dorine:

Jalo, kiitos, on hällä jaksu:

hän on punaposkinen, pullea, pulska ja paksu.

Orgon:

Mies parka!

Dorine:

Rouva ei illallist atrioinut,

ei ruoan palaa suuhunsa ottaa voinut,

päänkivusta kärsi niin, yhä kiihtyneestä.

Orgon:

Entä Tartuffe?

Dorine:

Söi yksin, rouvankin eestä;

Pari peltopyytä hän hurskaasti poskeen pisti,

Ja puoli lampaanreittä, ja kätensä risti.

Orgon:

Mies parka!

Ironia syntyy tässä siitä, että Orgon ei kuuntele, hän kyselee vain Tartuffesta eikä huomioi mitään vaimoonsa liittyvää.