Sota ja Rauha

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos sunnuntai 23. joulukuuta 2012, 13.37


Sota ja rauha
-teoksen nimen Tolstoi lainasi anarkisti Proudhonilta, jonka mukaan sota mahdollistui vasta kun valtiot syntyivät. Kuvatessaan sotaa Tolstoi ei näe sille mitään oikeutusta. Teoksessa kerrotaan Napoleonin epäonnistuneesta hyökkäyksestä Venäjälle 1812.

Tolstoi halusi kitkeä romantiikan tuosta Venäjän historiassa ihannoidusta kaudesta. Näkyvin keino oli sankaruuden riisuminen. Tolstoi kuvasi suurmiehiä läheltä niin, että ihannoivat mielikuvat heistä katosivat. Romantiikkaa harrastavissa piireissä Napoleonia ihailtiin myös Venäjällä. Tämä ilmenee romaanin alussa, kun Anderi Bolkonsky keikaroi pietarilaisessa salongissa ja julistaa ihailuaan Napoleonia kohtaan. Ensimmäisen osan lopussa hän makaa haavoittuneena Austerlitzin taistelutantereella, eikä sotilasihanteista ole mitään jäljellä. Hän katselee loputtoman sinistä taivasta yllään ja kokee kuinka valtaisaa on saada elää.

Tolstoi halveksi Napoleonia, ja kulkiessaan vuonna  l857 Pariisissa Napoleonin haudan ohi hänen kerrotaan huudahtaneen: ”Kauheaa, että tästä rikollisesta tehdään jumala.”

Tähän sankarillisuuden riisumiseen liittyy Tolstoin historiankäsitys, jonka mukaan historiallisia muutoksia eivät aiheuta sankarit vaan monimutkainen sosiaalisten syiden verkosto. Valtiomiehet tekevät erehdyksiä luullessaan voivansa johtaa historiaa. Siksi Tolstoi on kuvannut Napoleonin narriksi, joka kuvittelee olevansa nero, joka valloittaa Venäjän.

Sodassa ja rauhassa on useita sankareita ja monta juonta. Andrei Bolkonskyn lisäksi teos kertoo hänen aatelisen perheensä elämästä maalla sekä heidän Moskovan  seurapiirissään.

Sota ja rauha on muutakin kuin historiallinen romaani. Rauhaan liittyvät teemat käsittävät koko suuresta teoksesta puolet. Tolstoi halusi painottaa sitä, että olivatpa historialliset tapahtumat kuinka musertavia tahansa, jokapäiväinen elämä oli tärkeämpää. Syntymä, jokapäiväinen leipä, rakkaus, kuolema, olivat ihmisille olennaisempia kuin historia.

Tolstoin käsityksen mukaan romaanin tulee olla täydellinen elämän heijastuma, ja siksi hän käsitteli teoksessaan myös sosiaalisia ja filosofisia ongelmia. Läpi romaanin käydään koko ajan väittelyä hyvästä ja pahasta, mielekkyydestä ja mielettömyydestä.

Pitääkseen koossa valtavan henkilökokoelmansa Tolstoi antoi jokaiselle henkilölle tuntomerkin, joka kerrottiin aina henkilön yhteydessä. Ruhtinatar Mariasta ei puhuta koskaan mainitsematta hänen säteileviä silmiään, Liza Bolkonskajaan yhteydessä mainitaan aina hänen liian lyhyen ylähuulensa tummat untuvat. Myöhemmin Thomas Mann sovelsi tätä johtomotiivitekniikka laajoihin romaaneihinsa.