Kulttuurin luhistuminen
Keskiajan aloitti kaaos, sen kolme ensimmäistä vuosisataa ovat köyhää aikaa.
Tätä kautta leimasi lähes kaiken entisen kulttuurin luhistuminen.
Syrjäisestä Irlannista käsin alkoi kirjallisen hengenelämän elpyminen. Unohtuneissa irlantilaisissa luostareissa vaalittiin vielä 600-luvulla jo muualla unohtunutta kirjoitustaitoa.
Vähitellen, kun luostarit valtasivat Euroopan, syntyi hengellisen kulttuurin organisaatiot. Luostareissa rukoiltiin maallisten ihmistenkin puolesta, yksinäisten vuoristoseutujen munkit siunasivat jopa luonnon. Kaupunkien luostarikoulut kasvattivat lukutaitoisia ihmisiä. Korkeasti sivistyneet irlantilaiset munkit matkustelivat läpi Euroopan levittäen ideoita, edistäen lukemista.
Silti puhe pimeästä keskiajasta on pelkkä myytti. Varsinkin myöhäiskeskiaika oli henkisesti vilkasta kautta; luostareissa käytiin intohimoisia dialogeja.
Luhistuneesta Rooman vallasta oli jäänyt perinnöksi vain bysantin kristillinen kulttuuri. Islamilaiset, jotka vaikuttivat Välimeren tienoon elämään, olivat tuolloin sivistyneempiä kuin kristityt. He antoivat eurooppalaisille mm. filosofian.
Varhaiskeskiajalla rappeutui lähes koko silloinen tekniikka, tapahtui mittaamaton maaseudun köyhtyminen. Hirvittävä väestökato kääntyi nousuun vasta 1000-luvun jälkeen. Syy oli yksinkertainen: alettiin viljellä runsaasti härkäpapua ja linssiä. Näin siis pavuilla oli suuri merkitys eurooppalaisen ihmisen synnyssä.