Tyyppi ja tyypillinen

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Todellisuuden kuvauksessa Balzacilla kaikkein yleisin on samalla todellisinta, tämä on mahdollista nimenomaan tyypillisen -käsitteen kautta. Hän on ensimmäisiä, jotka ovat kuvanneet originaaleja kansantyyppejä  pelkän ”kansan” kuvaamisen sijaan. Tyypillisen kautta Balzac onnistui yhdistämään persoonallisen ja yleispätevän hahmon. Yksityinen ja yleinen nivoutuvat toisiinsa.

Balzac ei siis kuvaa kansaa sellaisenaan, vaan aina yhteydessä työhön ja yhteiskunnalliseen asemaan. Toisaalta Balzac ei tyydy pikkutarkkaan naturalismiin henkilöitä kuvatessaan.

”Hän ei koskaan pane henkilöhahmojaan sanomaan, ajattelemaan, tuntemaan tai tekemään mitään mikä ei tarkoin vastaa heidän yhteiskunnallista olemassaoloaan… Mutta kun hän ilmaisee näitä sisällön kannalta oikeita ajatuksia ja tunteita, hän ei koskaan anna tietyn luokan keskimääräisen edustajan keskimääräisen ilmaisuvoiman rajoittaa kuvaustaan. Hän pyrkii löytämään yhteiskunnallisesti oikeaa ja syvällisesti ymmärrettyä sisältöä vastaavan, mahdollisimman selkeän ja ytimekkään ilmaisun (jollaiseen naturalismi ei yllä).” 

Georg Lukacs: Balzac ja ranskalainen realismi Love –kirjat 1978, suom. Hannu Launonen s. 52 

Saiturimaisen Ukko Grandetin hahmo ”Eugenie Grandetissa” on jo aivan erilaisen tyypittelyn tulos kuin  Moliéren ”Saiturissa”. Balzac liittää tarkasti yhteen saituuden ja yhteiskunnallisen muutoksen. Ukko Grandetin hahmossa välittyy talonpoikainen ja omavaraistalouteen kuulunut säästäväisyys.  Markkinatalouden ja kapitalismin kehittyessä Ukko Grandet edustaa toisaalta omavaaistaloutta siten, että hänen talossaan kulutetaan pääasiassa vain oman maan tuotteita. Rahatalous on ylimääräinen ja jatkuvasti karttuva lisä  Ukko Grandetille; hän ei kuluta lainkaan rahaa. Tälle elämänasenteelle perustuu Ukko Grandetin tyyppi, hän on yhteiskunnallisesti tyypillinen hahmo.

Samoin ”Menetetyissä harhaluuloissa” runoilija Lucienin on samalla kertaa sekä poikkeusyksilö että runoilijatyyppi.

Yhteiskunnallinen tilanne vaikuttaa henkilöön, mutta ei koskaan niin yksinkertaisesti, että henkilö olisi vain luokkansa edustaja. Jokainen henkilö on Balzacin teoksissa kokonainen ihminen. Jokaisella on omat etunsa, intohimonsa, onnen aiheensa ja tragediansa. Side, joka yhdistää kunkin henkilöhahmon kokonaisuuteen, juontuu aina tuon henkilön omista pyrkimyksistä. Näin ihmiset esiintyvät Balzacin teoksissa kaikkea muuta kuin juonen osatekijöinä.

Balzac itse kirjoittaa kirjailijan velvollisuudesta:

”Kertoja ei saa koskaan unohtaa, että hänen täytyy tehdä oikeutta kaikille osapuolille; epäonniset ja rikkaat ovat yhdenvertaisia hänen edessään; hän näkee loistokkuutta talonpojan kurjuudessa ja naurettavuutta rikkaiden mitättömyydessä”.

Balzacin hahmottamissa tyypeissä yhdistyvät siis henkilökohtaiset intressit ja yhteiskunnallinen tilanne.  Marxilaisesti sanoen Balzacin henkilötyyppien ajatukset ja mielipiteet perustuvat heidän yhteiskunnalliseen asemaansa, ja siitä käsin heidän pyrkimyksensä muodostuvat. ”Kerro minulle mitä omistat, niin minä kerron mitä sinä ajattelet” kirjoittaa Balzac ”Les Paysans” romaanissaan.