Uni Ja Fantasia Novaliksen Romaanissa
Novaliksen kesken jäänyt romaani "Heinrich von Ofterdingen" (1802)
sijoittuu keskiaikaan ja kertoo kuinka sankari löytää runoilijan kutsumuksensa.
Teos koostuu keskusteluista, unista ja saduista - eli realistisesta romaanista
se on varsin kaukana. Romaanissa on keskeistä se, että sankari ei kohtaa maailmassa
lainkaan toiseutta tai vierautta - vaan kaikki on jo ennalta yhteydessä hänen
sieluunsa. Yleensä sankari näkee ensin unen ja kohtaa sitten ihmisen jossa nuo
uneen liittyvät teemat jatkuvat.
"Heinrich von Ofterdingenin" omituisuus syntyykin siitä että siinä liikutaan runouden poetisoimassa todellisuudessa. Heinrich ei ainostaan kohtaa yhtä taitavaa, vanhaa vuorityömiestä vaan vanhan vuorityömiehen kautta vuorityön ja luonnon kohtaamisen yleensä: Klingshor ei ole hänelle vain suuri runoilija vaan runous sinänsä. Heinrich kokee jokaisen kohtaamansa ihmisen ja asian potenssoidussa, absoluuttisessa muodossa ja on sitä kautta yhteydessä olevan kokonaisuuteen.
Romaanin läpi kulkee kaksi erityisen "runollista" todellisuuden jäsentämisen tapaa: uni ja satu. Näissä ihminen ei kohtaa todellisuutta havainnon ja järjen vaan mielikuvituksen kautta. Uni on "luonnollisen", tiedostamattoman mielikuvituksen tuotetta, jossa olevan yhteyksi„ aavistetaan ja ennustetaan, kun niitä ei vielä ole tiedostettu. "Heinrich von Ofterdingenissa" lähes kaikki tärkeät tapahtumat esiintyvät ensin Heinrichin unessa, ennen kuin hän kohtaa ne todellisuudessa. Uni luo samantapaisia yhteyksiä kuin runous, mutta unen yhteydet syntyvät itsestään, ilman tietoista intentiota. Unet ovat siten eräänlaista luonnonrunoutta. Unen vastine runoudessa on satu, jossa todellisuus näytetään vapaan fantasian mukaisessa järjestyksessä poetisoituna. Siinä missä tiedostamaton mielikuvitus tuottaa unen, tuottaa tietoinen fantasia sadun. Taiteilijan luova mielikuvitus on vapaa, mutta sen luoma satumaailma ei noudata mielivaltaista logiikkaa, vaan se paljastaa todellisuuden syvempiä yhteyksiä. Heinrich joka on syntynyt runoilijaksi mutta ei vielä romaanin ensimmäisessä osassa ole valmis toteuttamaan tehtävänsä näkee unia, jotka ennakoivat sitä mitä hän tulee kohtaamaan todellisuudessa"
(Liisa Saariluoma: Todellisuuden poetisoinnista - Novaliksen "Heinrich von Ofterdingen" Nuori Voima 4/97)