Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Radikalismin synty Englannissa

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


1700 –luvun lopulla yhteiskunnan muutos oli voimakas, maaseutumainen elämä muuttui teollistuneeksi ja syntyi työväenluokka. Vapaan markkinatalouden lait, Adam Smithin talousteorian (1776) henkeen. Valta siirtyi maanomistaja aristokraatilta porvarilliselle omistajaluokalle. Maaseudun maisema muuttui nopeasti, avarat peltoalueet aidattiin, savupiiput alkoivat hallita kaupunkeja. Teollisen vallankumouksen aiheuttama sosiaalinen muutos, syvään juurtunut traditionaalinen elämäntapa alkoi kadota. Jane Austenin  maalaisaristorkratiaa käsittelevissä romaaneissa.

Demokratiasta oli tullut kiihkeä ja keskeinen puheenaihe Ranskan vallankumouksen jälkeen. Tom Painen ”Rights of Man” (1791) ja William Godwinin anarkistiset ajatukset vaikuttivat romantiikan ajan kirjailijoihin. Köyhyyden järjestelmällinen poistaminen, ja varallisuuden tasainen jakautuminen tavoitteina.  Tuolloin varottiin kuitenkin ”radikaalin” leimaa ja Jakobiini jotka kannattivat ehdotonta tasa-arvo.  Suurempi vapaus sosiaalisen käyttäytymisen kannalta. poliittisesti ym.

Huomion kiinnittyminen naisen asemaan oli keskeisimpiä uuden ajan merkkejä 1700 –luvun lopun Englannissa. Mary Wollstonekraftin naisten oikeuksien puolustus ”A Vindication of the Rights of Women” (1792) merkitsi eräänlaista ratkaisevaa käännettä ja naisasialiikkeen syntyä.

”.. man, from the remotest antiquity, found it convenient to exert his strength to subjugate his companion, and his invention to show that she ought to have her neck bent under the yoke, because the whole creation was only created for his convenience or pleasure.”

Kirjallisuuden kannalta ratkaisevaa oli Wordswothin ja Coleridgen ”Lyrical Ballads” 1798, myöhemmin he lisäsivät esipuheen jossa käsittelivät myös lyriikan teoriaa.  Esipuhetta voidaan lukea romanttisena manifestina.

Valistuksen ja romantiikan eroa on painotettu ja korostettu liikaakin. Kun valistus painotti järkeä, tietoa ja älyllisyyttä niin romantiikka painotti tunteita ja intuitiota, välitöntä kokemusta. Kun valistus näki lapsen kasvatettavana ja sivistettävänä, niin romantikot näkivät lapsen sellaisenaan vaistomaisesti viisaampana kuin kasvatetun olennon. Lapsen villiä vapautta ei saa nujertaa.  Valistuksen ajan kirjailijat käsittelivät yhteiskuntaa, romanttiset taas ihmisen sisäistä maailmaa.

Kun valistuksen kirjallisuus arvosti vain realiteetteja ja vältti kaikkea metafyysistä, niin romantikot puolestaan  suuntautuivat tuonpuoleiseen, mystiikkaan ja irrationalismiin.