Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Prostituoidusta – Nana

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Zolan ”Nana” (1880) kertoo kurtisaanista, joka hullaannuttaa varakkaita miehiä ja syöksee heitä tuhoon. Romaani kertoo Nanasta taloudellisena ilmiönä, naisena johon raha katoaa. Toisaalta se riisuu ja paljastaa naisvartalon.

Romaanin ensimmäinen luku tarjoaa jo pienoiskuvan romaanin sisällöstä.  Pariisilaisen operetin ”La blonde Vènus” tähtenä on Nana, joka näytöksen huippukohdassa astuu näyttämölle. Kohahdus käy läpi yleisön, pääasiassa varakkaista porvarismiehistä koostuva yleisö on lumoutunut – Nana on alaston hiuksiin verhoutuneena. ”Hän oli aallosta syntynyt Venus, vain hiukset verhonaan”

Venuksen esittäminen oli yleinen tapa oikeuttaa alastomuus näyttämöllä. 1800 –luvun loppupuolelle asti alastomia naisvartaloita esitettiin kreikkalaisten myyttien nimissä. Samoin kuvataiteessa alastontutkielmissa antiikin myyttihahmoja käytettiin vielä aiheina.

Toisaalta ”Vaalea Venus” oli täysin markkinoiden tarpeisiin suunniteltu houkutin, Zola sijoittaa esityksen Pariisin maailmannäyttelyn avajaisten aikaan 1867.  Samalla teollisten keksintöjen ja massatuotannon ylistykseksi noussut näyttely keräsi kaupallisen alan vaikutusvaltaiset miehet Pariisiin. He olivat Nanan yleisö.

Nanan alastomuuden kuvaus ei kuitenkaan jää vain Venus –mukaelmaksi. Romaanin keskivaiheilla Nana riisuutuu rakastajalleen ja silloin hänen alastomuutensa on kuvattu jo naturalistisesti. Toisin sanoen häpykarvoja myöten. Muutos on selvä. Renessanssin kuvataiteesta lähtien tällaiset yksityiskohdat olivat kielletty alastontutkielmista. Tämä Nanan riisuutuminen on verrattavissa naturalistisen kuvataiteen alastontutkielmiin. Näissä tutkielmissa korostuu se, että alastomat naiset ovat riisuutuneita, eivätkä luonnostaan alastomia kuten klassiset hahmot.

Zola rinnastaa Nanan alastomuuden lopulliseen paljastamiseen, perinnöllisyyden ja taloudellisen rappion leviämiseen. Nanan antautuessa ihailemaan peilistä omaa ruumistaan,  hänen rakastajansa Muffat lukee lehdestä ”Kultakärpäsestä”, joka on kaunis, mutta turmiollinen yhteiskunnan vaurastumisesta vastaaville miehille. Pakina kertoi Nanasta, jonka esi-isät olivat juoppoja, ja siksi hänen verensä oli köyhyyden ja alkoholin pilaamaa: ”hänen verensä oli perinnöllisesti turmeltunutta, kurjuuden ja alkoholin pilaamaa, ja hänessä se oli kehittynyt hermostuneeksi naiselliseksi rappioasteeksi… Hänen mukanaan se mädännäisyys, jonka annettiin hapattaa rahvasta, levisi nyt  ylhäisöön ja turmeli sen. Hänestä tuli luonnonvoima, hävityshiiva vasten tahtoaan, sillä hän turmeli ja tuhosi Pariisin lumivalkoisten jäsentensä välissä.”

Sitten Muffat nostaa katseensa ja näkee alastoman Nanan. Naisen, joka on nopeasti tuhonnut hänen elämänsä ja perheensä.

”Hän ajatteli kauhuaan naista kohtaan, raamatun irstasta petoa, joka vainusi saalista. Tässä oli tuo kultainen peto, tietämätön omasta voimastaan, joka pelkällä löyhkällään mädätti maailman.”

(Zola, Nana suom. G Vuosalmi, s. 159)

Tämän jälkeen Zola kuvaa varjojen ja Nanan karvoituksen kätkemää vulvaa, kutsuen sitä vaaralliseksi pedoksi. Tämä kohta on suomennoksesta jätetty kääntämättä, ja siirrytään kohtaan, jossa Muffat kylliksi nähneenä sulkee silmänsä ja näkee kuvitelmissaan tuon pedon vielä vahvempana ja hurjempana. 

Nana levittää siis kauneuteensa ja lumoonsa kätkeytynyttä saastaa, Muffat uhraa valtavat summat rahaa saadakseen Nanan itselleen. Teoksen lopussa Nanan sisäinen mädännäisyys tuodaan lopulta pintaan, hän sairastuu tautiin joka pilaa hänen ulkonäkönsä. Lopussa hänen ennen niin lumoava vartalonsa on mätivien ja vuotavien paiseiden pilaama. Miehillä on jo uudet himon kohteet.