Sievistely Ja Luonto - Masque

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.59


Pastoraaleja on pitkään väheksytty nimenomaan luonnon kuvauksen epärealistisuuden vuoksi. Luonnon kuvausta on moitittu kulissimaisuudesta, jolloin luontoidyllistä tulee tausta parfymoiduille paimentytöille ja heitä liehitteleville ritareille.

Realistisuuden vaatimukset eivät kuitenkaan sovi lajiin, joka on luonteeltaan fantasiamainen. Juuri 1600-luvulla barokin aikana pastoraalista kehittyi oma lajinsa, fantasiamainen asetelma. Siitä tuli samalla muoti, jota sovellettiin hoveissa ja kartanoissa kautta 1600 –luvun Euroopan.

Naamioleikkien ja teatterin korostunut keinotekoisuus tuotiin tarkoituksella luonnon rinnalle. Masquessa paimenilla ei enää ollut mitään tekemistä luonnon kanssa. Naamiaiset olivat

fantasialeikkejä, joissa lähtökohtana oli kaiken todellisen kätkeminen niin, että kuvitelmille syntyi tilaa.

Kuitenkin masquen avoin keinotekoisuus paljasti jotain, mitä renessanssi oli kätkenyt samaistaessaan taiteen ja luonnon. Se muistutti siitä, että taide on keinotekoista: se on myös taidosta eikä vain luonnosta syntyvää. Masque  muodosti tavan heijastaa sosiaalisia naamioita ja rooleja, sekä tarkastella taidetta itseään.

Masqueissa mitä erilaisimmat hahmot sekoittuivat: ihmiset ja jumalat osallistuivat samaan teeskentelyyn. Kaikki naamioituivat paimeniksi, nuoret miehet esiintyivät naisina, vanhat nuorina – eli kaikki oli mahdollista.